Ulkomaalaisiin ja maahanmuuttajiin otetaan Suomessa helposti etäisyyttä. Niin vain on yleisesti jollain lailla tapana.
Britanniassa on päin vastoin. Ihmiset ovat sosiaalisia, empaattisia ja avuliaita.
Siellä asuessani sain hyvän ystävän nimeltään George Oliver, joka kuoli kesäkuun 23. päivä. Hautaus toimitettiin perjantaina 9. heinäkuuta, ja jumalanpalvelus striimattiin koronan vuoksi läheisille.
Osallistuin siis matkustamatta siunausjumalanpalvelukseen omassa olohuoneessani Somerolla. Myös Leena -vaimoni oli läsnä kanssani.
George oli syntynyt 26. joulukuuta 1931. Hän oli vanhempi kuin minä, ja hän oli myös syntyperäisen englantilainen, jota minä en ole.
Siunausta toimittanut pastori oli anglikaanisesta kirkosta ja hänen nimensä oli Graham Steel. Pastori sanoi, että jumalanpalvelus oli Georgen toivon mukainen. George oli uskovainen, hän luotti elämänsä ajan Jumalan ja Jeesuksen johdatukseen. Hän teki myös paljon vapaaehtoistyötä kirkossa ja erityisesti nuorten keskuudessa.
Ihmiset kiittelivät, kehuivat ja ylistivät Georgea runsaasti. Myös minä osoitin oman kiitollisuuteni ystävälleni.
Ystävyys ja kiitollisuus ovat hyviä kristillisiä tunnusmerkkejä. George oli puhuja, mutta myös tekijä. Hän oli hyvä esimerkki meille kaikille.
Me tarvitsisimme enemmän Georgen kaltaisia ihmisiä niin Somerolla kuin koko Suomessa.
Erityisesti maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset kaipaavat ystäviä, auttajia ja tukijoita.
Minun kaltaiseni maahanmuuttajat pärjäävät kyllä ihan hyvin, mutta me voisimme pärjätä ja tehdä asioita vielä paremmin, jos suomalaiset auttaisivat meitä.
Michael Fahmy
maailman kansalainen