Bussi Somerolle ei voi ajaa ojaan, lauloi Badding. Monet meistä ovat aikoinaan kiitäneet Tarvontietä ja ohittaneet Brynolf Poutasen samassa linja-autossa laulajan kanssa. Badding liikkui bussilla ahkerasti pääkaupungin ja kotipaikan väliä.
Vaan eipä juuri onnistuisi sama enää nykyaikana – Helsingin ja Someron välinen suora bussiliikenne on kuihtunut olemattomiin.
Mikäli vaihdotonta matkaa suunnittelee, ovat vaihtoehdot todella vähäiset, viikonloppuisin suorastaan mitättömät. Esimerkiksi lauantaisin liikennettä ei ole aikataulun mukaan lainkaan.
Hämmästys oli kesällä melkoinen, kun tarkasteli aikatauluhaun avulla yhteyksiä. Esimerkiksi juhannusviikonlopun päätteeksi Somerolta ei näyttänyt olevan tarjolla linja-autokyytiä pääkaupunkiin lainkaan. Menijöitä olisi kuitenkin varmasti ollut.
On selvää, että henkilöautokanta on kasvanut merkittävästi Baddingin päivistä. Yhä useammalla on sekä mahdollisuus että halu matkata tuo runsas sata kilometriä oman auton ratissa tai kaverin kyydissä.
Mutta, mutta. Vielä on niitäkin – ja kukaties tulevaisuudessa yhä enemmän – jotka haluaisivat syystä tai toisesta painaa päänsä bussin selkänojaan ja luottaa ammattikuljettajaan, joka tuntee reitin mutkineen.
Monet trendit väestön ikääntymisestä ympäristötietoisuuden lisääntymiseen voivat hyvinkin olla omiaan lisäämään julkisen liikenteen suosiota – tietysti edellyttäen, että sitä on tarjolla kohtuuhintaan.
Pitkän matkan bussiliikenne on pitkälti markkinaehtoista toimintaa: mikäli kannattavuuden edellytyksiä ei ole, ei synny tarjontaakaan. Mukana voi olla myös päinvastaisia elementtejä – olematon tarjonta ei luo pohjaa palveluiden kysynnälle.
Liikennöinti on liikennöitsijöiden omassa harkinnassa. Toivoa sopii, että harkinta voisi jatkossa johtaa uusiin kokeiluihin ja yhteyksiin.
Tämä ei ole kuitenkaan asioiden aivan koko kuva.
Mikäli poliittiset päättäjät arvioivat, että markkinaehtoisesti ei ole riittävästi tarjontaa, joka on kuitenkin asukkaiden hyvinvoinnin kannalta tarpeellista, on mahdollista järjestää palveluita niin sanotulla palveluvelvoitemenettelyllä. Hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta kunta tai kaupunki ei voi luonnollisestikaan yksipuolisesti velvoittaa yritystä tuottamaan palveluita millä tahansa ehdoilla.
Menettely ei olekaan kovin yleisesti käytössä, ja siihen liittyy omat kommervenkkinsa. Edellytyksenä on muun muassa tilanteen asianmukainen juridinen tarkastelu, arvokeskustelu sekä taloudellisten realiteettien hahmottaminen.
Vaikka somerolaiset uudet päättäjät eivät syystä tai toisesta palveluvelvoitemenettelylle lämpenisikään tai sille ei olisi riittäviä edellytyksiä, moni Helsingin ja Someron väliä pendelöivä varmasti toivoo, että päättäjilläkin olisi aikaa ja energiaa myös julkisen liikenteen edellytyksien pohtimiselle. Julkinen liikenne kun on osaltaan myös elinvoimakysymys paikkakunnalle.
Niin, ja on paljon helpompi rakastua vanhaan Someroon, kun paikkakunnalle ja tarvittaessa sieltä poiskin pääsee mahdollisimman sujuvasti – myös julkisilla.
Liisa Vuorio
Helsinki/Somero