Folkmusiikin tähtilaulaja, rauhan- ja ihmisoikeusaktivisti Joan Baez syntyi 9.1.1941 meksikolais-skotlantilaiseen perheeseen New Yorkissa. Kunnianosoituksena vanhempiensa sukujuuria kohtaan hänen laajaan ohjelmistoonsa on kuulunut sekä espanjankielisiä lauluja että skottiballadeja, esimerkiksi Violeta Parran Cracias a la vida ja kuninkaan rakastajattaresta kertova Mary Hamilton.
Joan Baezin läpimurto tapahtui Newportin folkfestivaaleilla 1959, ja 1960-luvulla hän tuli tunnetuksi Vietnamin sotaa vastustavan rauhanliikkeen keulahahmona. Hän kieltäytyi maksamasta verojaan Vietnamin sodan aikana, ja hän matkusti Pohjois-Vietnamiin solidaarisuuden ja ystävyyden eleenä. Levy Where are you now, my son? (1973) on nauhoitettu osittain hanoilaisessa pommisuojassa amerikkalaisten pommien pudotessa kaupunkiin. Joan Baez laulaa sireenien ulvoessa: ”Pelasta lapset, Herra, kumbayah…”. Levy oli Joan Baezin mukaan lahja vietnamilaisille ja kiitos siitä, että hän sai elää.
Joan Baez on ottanut tasapuolisesti kantaa ihmisoikeusloukkauksiin niin entisessä Neuvostoliitossa, Kambodzassa, Puolassa, Pohjois-Irlannissa, Argentiinassa kuin kotimaassaankin. Hän seisoi Martin Luther Kingin vieressä, kun tämä piti kuuluisan ”vuorenhuippupuheensa”, ja hän johti kansalaisoikeusmarssia Washingtonissa laulaen We shall overcomea.
Joan Baez oli muutaman vuoden naimisissa toisen rauhanaktivistin, aseistakieltäytymisestä vankilaan tuomitun David Harrisin kanssa. Heille syntyi 1969 poika Gabriel , joka on myöhemmin soittanut äitinsä taustabändissä. Joan Baezin akustinen kitara ja hänen ”tuskaisen puhtaaksi” sanottu sopraanonsa saivat kuuluvuutta Woodstockissa 1969. Hänet pyydettiin mukaan myös Bob Geldofin organisoimaan Live Aidiin 1985, ja hän avasi tämän jättitapahtuman sanomalla: ”Hyvää huomenta, 1980-luvun lapset! Tämä on teidän Woodstockinne, ja sen olisi pitänyt olla jo kauan sitten.”
1970-luvun puolivälissä Joan Baez siirtyi kohti rokkaavampia sävyjä. Hitiksi muodostui kipeänkaunis Diamonds and rust, joka kertoo Joan Baezin rakkaussuhteesta Bob Dylaniin : ”Nyt kerrot, ettet ole nostalginen. / Nimeä se sitten toisin, sinä, joka olet niin hyvä sanojen kanssa ja hyvä pitämään asiat epäselvinä. / Tarvitsen sitä epäselvyyttä nyt, kaikki on tullut takaisin liian kirkkaana. / Kyllä, rakastin sinua kalliisti, / ja jos tarjoat minulle timantteja ja ruostetta, olen jo maksanut.” Biisin on levyttänyt heviversiona Judas Priest.
Ajan myötä Joan Baezille alkoi tulla ääniongelmia. Sopraano alentui, ja hänen oli vaikeaa laulaa yleensäkin korkeita nuotteja. Myös hänelle tunnusomainen vibraatto muodostui häiritseväksi. Hän meni laulutunneille ja sai parannusta aikaan. Hän otti myös kitaratunteja, vaikka hänellä on varsin taitava näppäilytekniikka.
Joan Baez on julkaissut kaksi omaelämäkerrallista teosta, Daybreak 1967 ja minulle hyvin tärkeän, perinpohjaisen, rehellisen ja jopa itseironisen muistelmateoksen And a voice to sing with 1987. Joan Baezin 1960-luvulla perustamaan Väkivallattomuuden tutkimusinstituuttiin yritin kirjoittaa, mutta sieltä tuli ystävällinen, käsinkirjoitettu vastaus, että instituuttia ei enää ole, vaan sen sijaan Joan Baezilla on ihmisoikeusjärjestö Humanitas. Mukana seurasi esite järjestön toiminnasta. Joan Baez on luonnollisesti myös Amnesty International -aktivisti.
Joan Baez ei ole missään vaiheessa ollut takinkääntäjä, vaikka monet ovat jo luovuttaneet. Hän on pysynyt uskollisena ihanteilleen. Muutama vuosi sitten Suomen televisiossa nähtiin hänestä kertova dokumentti Ääni, joka kantaa, ja sen se edelleenkin totisesti tekee.
Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija ja kriitikko