Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut Someron ympäristölautakunnan vuonna 2020 myöntämän ympäristöluvan Someron Ampumaradalle. Rata sijaitsee Aholan tilalla Pajulassa.
Radan toiminnasta oli tehnyt valituksen Kalle Kuru muutoksenhakijakumppaneineen, yhteensä neljä henkilöä. Ensisijainen valitus oli radan määräämisestä käyttökieltoon, ampumakojujen purkamisesta tai ammuntamelun saattamiseksi melumääräysten mukaisiksi.
Toissijaisesti valittajat vaativat, että radan toiminta-aikoja on lyhennettävä lähialueen asukkaiden rasituksen ehkäisemiseksi.
Hallinto-oikeus palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Ennen kuin lautakunta ottaa asian käsittelyyn, Someron Ampumaseuralle varataan tilaisuus täydentää hakemustaan, mikäli se hakemustaan haluaa jatkaa.
Oikeus huomauttaa, että mahdollisessa lupahakemuksessa on täydennyksenä kiinnitettävä huomiota ampumaradan toiminta-aikoihin ja -rajoituksiin – tarvittaessa ratakohtaisesti.
Hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että lupaharkinta on suoritettava kaikilta osilta uudelleen. Oikeus ei pidä toimitettuja mittauksia ja meluselvityksiä riittävänä selityksenä toiminnan aiheuttamasta melutasosta.
Someron vt. ympäristönsuojelusihteeri Milla Suutari kertoo, ettei luvanhakija ole ainakaan vielä täydentänyt hakemusta. Hän kuuli hallinto-oikeuden kesäkuisesta päätöksestä nyt ensimmäisen kerran.
– En tiedä, koska asia tulee lautakunnassa käsittelyyn. Luvan hakija ei ole ainakaan toistaiseksi ollut asian suhteen yhteydessä. Heidän lupaa pitää hakea.
Someron Ampumaseuran puheenjohtaja Väinö Halla-aho toteaa, ettei ihan tarkalleen tiedä mitä on hallinto-oikeuden sanamuoto, että käsitellään uudelleen.
– Mutta totta kai haetaan. Meillä on hakemus sinne tehty ja se palautettiin lautakunnalle. Oletan, että lautakunnan pitäisi kertoa, mitä seuraavaksi nyt tehdään. Tavallaan pallo on heillä, Halla-aho muistuttaa.
– Heidän kanssaan pitäisi varmaan katsoa, mitä asiassa halutaan. Muuten kaikki on ympäripyöreää arvaamista siitä, mitä toinen haluaa.
Halla-aho myöntää lisähommaa tulevan yhdistykselle. Kaikki radat on tarkoitus pitää käytössä.
– Kaikille on käyttöä ja porukkaa käy.
Aselajit ovat melun suhteen erilaisia.
– Skeet ja haulikko ovat kaikkein meluisimmat. Ja aikamoinen määrä ampujia käy. He haluavat pitää radan.
– Sitten on kivääriampujat, jotka käyvät ampumassa hirvimerkkiä. Heilläkin on siihen hyvät perustelut. Pienikaliiperisista pistooleista melua ei juuri tule, Halla-aho sanoo.
Olosuhteet, kasvusto ja sää vaikuttavat suuresti siihen, miten ääni radalta kantaa.
– Harrastajia on niin paljon, että tarkoitus on siinä edelleen toimintaa jatkaa. Saada rata siihen kuntoon, että sen kanssa pystytään elämään, puolin ja toisin. Ymmärtää senkin, että ampuminen ja sen ääni ovat sellaista, että jotkut eivät niistä tykkää. Puolensa on kummallakin.