Leila Selmo on rakentanut Kivimakasiiniin Fragmentaariset puutarhat.
– En maalaa luontoa, maalaan omaa ihastustani luontoa kohtaan.
– Olen niin vaikuttunut siitä voimasta, joka on jokaisessa eläimessä, kasvissa, mikrobissa ja viruksessa. Se haluaa elää. Se kuolee. Se kuitenkin etsii suojaa, ravintoa, turvaa toisista, niin kauan kuin se pystyy. Sen oivaltamisesta voi ihastua, lähes hurmioitua. Sitä minä maalaan, sanoo taiteilija, jonka otteessa on rajuutta.
Tyyliä voisi kuvata ehkä realistisabstraktiseksi.
teatterissa
pukusuunnittelijana.
– Siihen aikaan tein näitä isoja kuvakudoksia.
Kuvan työ on nimeltään
Kolme naista.
Selmon kiintymys luontoon kumpuaa kiintymyksestä Somerolla sijaitsevaan kesäpaikkaan, erityisesti sen puutarhaan.
– Siellä koko luonnon seuraaminen on konkretisoitunut.
Selmo ihailee kasvien kykyä selvitä huonoissakin olosuhteissa.
– Kun kuivuuden jälkeen tulee yksikin vesitippa, kasvi jatkaa siitä mihin jäi.
Hän pohtii, miten voi suojella jotain, jos ei ole kiinnostunut edes koko asiasta, kuten luonnosta.
– Jos ei ole kiinnostunut, kuinka silloin käyttäisi aikaa eläinten ja kasvien seuraamiseen. Kuinka keräisi tietoa, jos koko teema on yhdentekevä?
– Uusin tiede pystyy mittaamaan ja selvittämään luonnon rakennetta ja osatekijöitä aina vain tarkemmin. Kaikilla elävillä olioilla yksisoluisesta ihmisiin on sama solu mittaamassa ajan kulua. Kasveilla on samanlaisia soluja, mitä meillä ihmisillä on silmässä havaitsemassa valoa. Kasvit välittävät tietoa kasvista toiseen ja pitävät oman lajinsa puolia ja huolehtivat omien siemeniensä tuottamien taimien hyvinvoinnista. Tätä ja paljon muuta voidaan mitata ja todentaa.
Näyttelyn nimi Fragmentaaliset puutarhat juontaa taiteilijan pohdiskelusta, jossa hän miettii, miten puutarha keksittiin alun perin kokoelmaksi tiettyjä kasveja, joita ihminen halusi kasvattaa ja sulkea muut pois.
– Silloin luonnosta tulee fragmentti. Ihminen tekee valinnat omista lähtökohdistaan, mitä ne sitten ovatkin.
Leila Selmo: Fragmentaaliset puutarhat Kivimakasiinissa 29.8. saakka