Sote-alan työpaikoilla Somerolla on menty jo pitkään sen varassa, että hoitohenkilökunta venyy. Työntekijät tekevät tuplavuoroja ja ylitöitä, koska kantavat huolta potilasturvallisuudesta, eivätkä halua jättää työkavereita pulaan, mutta myös siksi, että monen on taloudellisesti pakko.
Erikoissairaanhoito lähettää koko ajan vaativampaa hoitoa tarvitsevia potilaita perusterveydenhuoltoon. Kaikesta on selvitty, mutta kuuluuko työssä vaan selvitä vuoron loppuun asti? Tältä on tuntunut jo kauan, eikä loppua näy.
Hoitajien huoli potilaista kasvaa minuutista tuntiin, työpäivästä toiseen. Läheltä piti -tilanteita välttäessä työkavereiden tuki on ehdoton, työnantajan puolelta sitä ei saa. Käytössä on työturvallisuus- ja potilasturvallisuusilmoitukset, mutta kas kummaa, niitäkään ei ehdi täyttämään säädetyn työajan puitteissa.
Ylitöiden teko on kielletty, mutta tämän kesän aikana niitä ei ole voinut välttää, ja toisaalta jo aiemminkin se on ollut haastavaa. Sijaispula haittaa kaikkea toimintaa. Kuinka monen omainen olisi jäänyt hoitamatta, jos hoitaja ei olisi joustanut ja jälleen kerran jäänyt tekemään esimerkiksi iltavuoron oman aamuvuoronsa perään? Ja kuinka monen hoitajan perhe odottaa kotona ihmetellen, että eikö taaskaan kotiin tulla ajallaan.
Kiire haittaa, ja kun tehdään töitä ihminen ihmiselle, niin aikaa ei voi määrittää kellon tarkasti. Hoitajien aikaa määrittää siltikin kello, on se sitten potilaskutsukello, seinäkello, määritellyt työajat tai työt mitkä pitäisi, siis pitäisi tehdä tietyn ajan puitteissa.
Tauotkin menevät pääsääntöisesti aina potilasasioista keskustellen, toki se onnistuu syömisen lomassa, mutta rentoutumaan siinä ei samalla tavalla kylläkään pysty. Eikä se ole yksi tai kaksi kertaa, kun soittokellon soiminen keskeyttää tauon ja yhtäkkiä huomaatkin, että ruokasi onkin jälleen kylmettynyt kahvihuoneen pöydällä odottaen syöjäänsä, kun asian hoitamisessa onkin vierähtänyt tovi, jos toinenkin. Mutta kun kello soi, niin siihen on vastattava, sitähän varten sellainen on kehitetty.
Osa työntekijöistä joustaa ja nämä joustajat usein ovat aina ne samat. Mitä sitten maksaa menetetty vapaa-aika? Hälytysrahan määrä vaihtelee Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella esimerkiksi Someron 50 eurosta TYKS:n korotettuun 200 euroon. Koronaan liittyvät työt tuovat oman lusikkansa tähän soppaan. Tässäkin asiassa on joustettu, jopa lomia on siirretty.
Palkka on pieni, ja niin ovat myös hälytysrahat sekä ylityökorvauksetkin. Työnantaja luottaa siihen, että aina joku joustaa ja tulee töihin esimerkiksi vapaapäivältään, mutta jatkuva joustaminen heikentää jaksamista ja näkyy lopulta sairauspoissaoloina.
Ruoho saattaa houkutella vihreämpänä rajan toisella puolella, ja tämäkin on jo suoranainen uhka. Monet hoitajat ovat miettineet työpaikan vaihtoa tai jopa alan vaihtoa, päivittäin töissä ”vitsaillaan” siitä miten tämän saman, tai jopa isomman palkan, saa jossain muualla paljon helpommalla, se on varmaa.
Mistä Somerolle saadaan palkattua lisää hoitajia tyytymättömyyttään lähteneiden tilalle? Myös jo ennen koronapandemian alkamista on keskusteltu siitä, että eläköityvien hoitajien tilalle tullaan tarvitsemaan paljon uusia hoitajia, nykyiset kouluttautumismäärät eivät riitä.
Terveydenhuollossa korjataan jatkuvasti ongelmaa, mutta ei poisteta sen syytä. RAHA. Se tuo kummasti ikävän maineen hoitoalan työntekijöiden elämään. Hoitajat maksavat liikaa. Mutta minkä hinnan antavat potilaan omaiset perheenjäsenensä elämästä ja hoitamisesta?
Kummasti ajatellaan, että hoitoalan työntekijät ovat edelleen kutsumusammatissa. Ja pyh! Tässä ammatissa ei pelkällä kutsumuksella pitkälle pötkitä, eikä se kutsumus maksa esimerkiksi sähkölaskua. Vaatimukset vaan lisääntyvät koko ajan, eivätkä ne valitettavasti näy hoitajiin panostettavissa resursseissa, tai siinä palkassa.
TEHYN Someron ao212 hallitus