Keskustelin muutamia viikkoja sitten liikekumppanini kanssa rahankäytöstä. Juttutuokion taustalla oli puhtaasti itsekäs taka-ajatus, sillä halusin oppia ymmärtämään tämän hyvin omastani poikkeavaa suhtautumista rahaan.
Karrikoiden kuvattuna yhtiökumppanini on tuhlari, kun taas itse olen saituri. Näin mustavalkoinen tilanne ei luonnollisestikaan ole, mutta siinä missä oma tapani elää on hyvin monella osa-alueella säästeliäs, hänelle rahan käyttäminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa.
Suomessa säästäväisyyttä on omissa silmissäni arvostettu aina rahojen käyttämistä enemmän: esimerkiksi Yhdysvalloissa uuden luottokortin hankkiminen jokaisesta kauppaketjusta on lähinnä normaali toimintatapa, Suomessa kuluttaminen on ollut perinteisesti paljon harkitumpaa.
Tässä kohtaa lienee hyvä todeta, että ymmärrän valitettavan hyvin sen realiteetin, ettei monella meistä ole mahdollisuutta tehdä valintaa rahojen säästämisen ja käyttämisen välillä. Uskon kuitenkin, että mitä paremmin itse kukin meistä ymmärtää rahaa ja osaa suhtautua siihen oikein, sitä parempi paikka yhteiskunta on jokaiselle meistä.
Haluni oppia lisää rahaan suhtautumisesta herätti pohdinnan myös siitä, kumpi on loppupelissä parempi vaihtoehto: käyttää rahaa vai säästää sitä? Säästäväisyyttä voi helposti perustella esimerkiksi huonompiin aikoihin varautumisella. Toisaalta rahat käyttävä henkilö ostaa niillä todennäköisesti tuotteita ja palveluita, joista maksetaan veroja ja jotka työllistävät ihmisiä. Pankkitilillä makaava raha ei näin tee.
Paremmuuteen vaikuttaa myös se, kenen silmin ja millaisella aikavälillä asiaa katsoo. Yhteiskunta saattaa kiittää rahat hyödykkeisiin käyttävää henkilöä hyvinä aikoina, mutta kirota tätä laskusuhdanteessa, jolloin putoaminen julkisen turvaverkon varaan saattaa olla realiteetti.
Työnantajan kannalta säästeliäs ja kaikki säästönsä sijoittava henkilö saattaa toisaalta olla haaste, sillä moni meistä vähentäisi työmääräänsä, jos taloudellinen tilanne sen elämänlaadun kärsimättä sallisi.
Jatkuvasti seuraavaa palkkakuittia tili tyhjänä odottava henkilö puolestaan venyy luultavasti mieluummin esimerkiksi ylimääräisiin sunnuntaivuoroihin.
Onkin selkeää, että ulkopuolisten tahojen ajattelutavat pyrkivät ohjailemaan meidän jokaisen suhtautumista rahaan, eikä tavoitteena läheskään aina ole omien etujemme mukainen lopputulos.
Mitä enemmän olen aiheeseen liittyviä keskusteluita käynyt, sitä vahvemmaksi on muodostunut ajatus siitä, että vahvimmillaan on ihminen, joka osaa suhtautua sekä rahan säästämiseen että sen käyttämiseen mahdollisimman puolueettomasti. Tällöin rahaa voi käyttää ilman suurempaa ahdistusta tarvittaessa, mutta toisaalta sen käyttäminen ei ole elämän itseisarvo. Sitä, miten tämä onnistuu, en ole vielä ratkaissut – niinpä jatkan vielä toistaiseksi nykyisellä tielläni.
Kalle Elo
yrittäjä