Ihmiset säikkyvät susia, käärmeitä, karhuja. Vaikka luonnossa niihin törmääminen on tuiki harvinaista, niin silti.
Suomen vaarallisimman pedon, puutiaisen eli punkin, kohtaaminen on kuitenkin oletettavaa milloin tahansa talven ulkopuolella. Turvassa on vain Oulusta pohjoiseen.
Punkkien välittämät taudit aiheuttavat vuosittain tuhansien ihmisten sairastumisen. Eniten punkit levittävät Suomessa Borrealia-bakteerin aiheuttamaa Lymen borrelioosia. Mutta myös TBE-virusta, joka puutiaisaivokuumetta aiheuttaa.
Punkki voi iskeytyä ihoon jopa Someron keskustassa. Somerolta tiedetään kaikkiaan kymmeniä borrealia-tapauksia.
Tein nurmikon kylvöpaikkauksia 21. toukokuuta. Seuraavana aamuna löysin reidestä ison punkin. Sain sormiotteen ja kiskaisin irti. Lähetin kuvan kälylleni, lääkärille. Varmistus tuli heti: se on punkki, joten nyt tarkkailet ihoasi muutosten varalta.
Kului muutama päivä, ja kävin punkkirokotuksessa. Päätin, ettei ainakaan TBE vastaisuudessa tulisi. Niitä rokotuksia pitää toistaa koko loppuelämä, jos haluaa pysyä suojassa TBE:ltä.
Reilun viikon päästä maantaina mustelma reidessä oli kipeä. Menin näyttämään sitä Someron terveyskeskukseen. Lääkäri totesi, ettei huolta vielä olisi. Kehotti jatkamaan tarkkailua.
Saman viikon perjantaina päivällä minuun iski päänsärky kovempana kuin koskaan ennen. Oli lihaskipua ja hikoilua. Väsymys oli sitä luokkaa, että käytännössä nukuin koko ajan sunnuntaihin asti. Mustelma oli kasvanut kahdeksaan senttiin, eikä se ollut rengasmainen, mistä yleensä varoitellaan. Lähdin päivystykseen Forssaan.
Lääkäri tutki jälkeä ja konsultoi havainnoistaan Tyksiin. Tuli määräys: heti Turkuun, oma auto jää Forssaan, ajamaan en sinua päästä.
Tyksissä alkoi huolellinen tutkiminen. Otettiin laajat verikokeet ja tehtiin pään alueen tietokonetomografia. Viimeisenä otettiin selkäydinnestenäyte, joka ei ollut lainkaan miellyttävä operaatio. Diagnoosi oli selvä, Lymen borrelioosi. Selkäydinneste osoitti, ettei tauti ollut ehtinyt keskushermostoon.
En joutunut jäämään Tyksiin pariksi viikoksi tiputukseen ja valvontaan. Pääsin kotiin. Viikon sairausloma ja vahvat antibiootit kymmeneksi päiväksi.
Toipuminen ei käynyt sormia napsauttaen. Pääasiassa nukuin viikon verran. Oli kielletty menemästä ulos, vaikka oli kauniit alkukesän ilmat. Menin silti – tunniksi – seurauksena ihon voimakas palaminen antibiootin käytön takia.
Töiden aloittamisen jälkeen olin kipeä vielä puoleen viikkon asti. Sitten elämä löi tautia nenille. Ähä-piti.
Vielä 8. heinäkuuta sain toisen muistutuksen punkeista. Tällä kertaa se oli pistemäisen pieni, mutta yhtä vaarallinen nymfi. Kiukustuneena kiskaisin sen pinseteillä olkapäästä ja lähdin Saloon golfaamaan. Taas olisi viikkokausien tarkkailu. Ylimääräinen adrenaliini auttoi. Löin Salo Golfissa elämäni ensimmäisen ”ässän”, hole in onen eli holarin.
Siitä tuli tämän kesän kohokohta. Mutta varokaa, ihmiset, punkkeja! Tuttavan lasta punkki puri viime joulukuussa. Oli liian lämmintä.
Sauli Kaipainen
toimittaja