Pääsin ihailemaan ja valokuvaamaan melko harvinaista hetkeä Kuhmossa; suden uintiretkeä metsälammella.
Koiraeläimenä susi toki osaa uida ja ”ui koiraa”, mutta veteen sudet menevät melko harvoin ja useimmiten olosuhteiden pakosta, esimerkiksi jos niiden pitää ylittää joki, eikä kiertotietä vastarannalle ole.
Katselin ja kuvasin suden uintia turvallisesti kuvaus- ja katselukojusta. Myös vanhan karhun uintiretki osui kohdalleni. Pääsin todistamaan, miten sulavasti parisataakiloinen uroskarhu pulahtaa lampeen ja könyää sieltä uinnin jälkeen rannalle.
Kojut sijaitseva suljetulla rajavyöhykkeellä, puomin takana mutta Suomen puolella noin kilometrin päässä Venäjän rajasta. Kojuista pääsee havainnoimaan karhuja, susia, ahmoja ja merikotkia sekä korppeja, joskus haarahaukkojakin. Eläimiä houkutellaan kojujen luo ruokinnalla. Pohjois-Euroopasta ei olisi juuri lainkaan petokuvia tai -dokumentteja ilman, että apuna kuvaukseen käytetään ruokintaa.
Petoeläinten kuvaus- ja katselukojutoiminta herättää voimakkaita tunteita ja alalla on yrittäjiä moneen lähtöön. Kaikki eivät valitettavasti toimi eettisesti ja silloin voi tapahtua eläinten tottumista ihmiseen, mistä voi olla monenlaista haittaa. Moni luonnon tarkkailija ja kuvaaja haluaa etsiytyä mahdollisimman aidon elämyksen äärelle. Yhteistyökumppani Wildlife Safaris Finland on alan pioneeri Suomessa jo yli 30 vuoden kokemuksella ja ehdottomasti alan aatelia, mistä syystä asiakkaina on perinteisesti ollut ulkomaalaisia ammattikuvaajia.
Järjestin tänä kesänä jo kolmannen kerran karhusafareita, jotka tarjoavat mahdollisuuden paitsi luonnon ja eläinten kuvaamiseen, myös ainutlaatuiseen elämykseen erämaaluonnon keskellä. Moni on lähtenyt karhusafarille ajatuksenaan, että tämä täytyy kokea kerran elämässä. Monelle elämys on ollut niin koukuttava, että uusi safari on varattu jo ennen kuin edellinen on päättynyt.
Kojuissa on oltava äärimmäisen hiljaa, sillä villit pedot ovat arkoja. Ihmisen läsnäolon ne haistavat, mutta ovat oppineet, ettei ihmisen hajun läsnäolo kojujen luona merkitse vaaraa kuten yleensä. Normaali puheääni ja äänekäs kuiskuttelukin sekä kaikki epätavalliset äänet karkottavat eläimet. Kameran suljinääneen eläimet ovat tottuneet.
Susien, karhujen ja ahmojen tarkkailu 10–20 metrin päästä erämaamaiseman keskellä on elämys, jota on vaikea kuvailla. Olen ollut kojuissa kymmeniä kertoa, silti joka kerta karhun ja susien läsnäolo ja karhun hengityksen puhinan kuuleminen saa lähes hengen salpautumaan. Eläinten levollista liikkumista katsellessa unohdan helposti, etten katso luontodokumenttia, vaan kaikki tapahtuu reaaliajassa ympärilläni.
Päivi Arvonen
vapaa kirjoittaja, valokuvaaja ja viestintä-yrittäjä