Lasten jokipäivässä etsittiin aarteita, tutkittiin vesihyönteisiä, ongittiin ja melottiin.
– Tarkoitus on tutustua luontoon ja vesistöön mukavan tekemisen kautta, kertoo jokipäivän järjestäjän, Paimionjoki-yhdistyksen ympäristönhoitaja Henna Juntunen, jonka työhön kuuluu myös ympäristökasvatus.
Mukana kahdeksan lapsen porukkaa oli vetämässä myös kalastusohjaaja Mikael Jaakkola Lounais-Suomen Vapaa-ajan Kalastajista.
Seitsemän kunnan alueella toimivalla Paimionjoki-yhdistyksellä on vuosittain aina pari lastenleiriä. Tänä vuonna jokipäivä pidettiin Someron lisäksi Tarvasjoella.
Kun vetäjät tempaisivat haavit esille, innokas joukko kirmasi laiturille ja rantaveteen hyönteisiä etsimään.
– Onko toi krokotiili, joku kysyi Henna Juntusen esitellessä pahvitauluun kuvitettuja, suurennettuja hyönteisiä.
– Ei ole näissä vesissä ole krokotiilejä eikä haitakaan, naurahti Juntunen.
Matias Vartiainen,
Enni Mäenpää,
Vilhelmiina Raitanen,
Venla Nuoritalo,
Hugo Mäenpää,
Tate Torkkola
ja Frans Fleury
hyönteisjahdissa.
Osa lapsista oli onkinut tai melonut aiemminkin, mutta ötökkäjahti oli lähes kaikille uusi kokemus.
– Mä löysin skorpparin, innokas haavikalastaja esitteli ylpeänä vesivatiin laskettua ötökkää.
Henna Juntunen selitti, että vesiskorpionin piikiltä näyttävä osa on itse asiassa hengitysputki.
Vadista löytyi myös läpinäkyvä matomainen otus.
– Tämä lienee joku alkueläin, lima tai jonkin hyönteisen munia, Juntunen aprikoi.
Kun kaikki piippolimakotilot, simpukat, vesimittarit, sukeltajat sun muut oli käyty läpi, eläimet päästettiin veteen.
– Ei saa heittää, laskekaa ne varovasti takaisin, koska ne ovat eläviä otuksia, huomautti Juntunen.
Eväiden syönnin jälkeen oli vuorossa leikkiä, melontaa ja kalastusta.
– Somerolta ei itse asiassa ole kovin helppoa löytää isolle porukalle sopivaa onkipaikkaa, huomautti Mikael Jaakkola.
Paimio on pääosin reheväreunainen, kaislikkoinen joki. Jaakkola vinkkaa, että sellainen kymmenen metrin pätkä rantaa kannattaisi raivata kalastajille vaikka sinne tänne. Kalaa nousee kyllä.
Jaakkola itse harrastaa kalafongausta, joka vastaa jotakuinkin lintubongausta.
– Suomessa kalalajit tosin loppuvat lyhyeen. Itse olen löytänyt 60 eri lajia. Meillä elää vakituisesti noin 70 lajia, mutta joitakin on jokseenkin mahdotonta pyytää.
Esimerkiksi hän mainitsee elaskan, pohjakalan, joka elää tyypillisesti 100–200 metrin syvyydessä, mutta talvisin saattaa nousta 25 metrin syvyyteen.
Pitkäjärven uimarannaltakin saatiin saalista. Jopa oikein hyvin, sillä jokainen sai ainakin yhden kalan. Suurimman kalan, 40 senttisen lahnan, nappasi Veeti Laakkio. Muita saaliskaloja olivat pasuri, ahven, särki ja kiiski.
