Somero-lehti 15.7.2011
Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä
Jooga tarkoittaa yksilön tietoisuuden yhtymistä korkeimpaan tietoisuuteen. Tuo yhteys on olemassa, mutta ihmisten tietoisuus siitä vaihtelee. Jooga on tuhansia vuosia vanha perinne, jota Saara Turpeinen kuvaa enemmän tieteeksi kuin uskonnoksi. Shiva-jumalan sanotaan opettaneen joogaa vaimolleen Parvatille pyhällä vuorella nykyisen Tiibetin alueella 7 000 vuotta sitten.
Saara Turpeinen muutti Somerolle intialaisen miehensä Vipin Kumar Verman, henkiseltä nimeltään Vishal, kanssa Lahdesta, missä pariskunta asui kerrostalossa.
– Täällä on oma rauha joogaharjoitukseen, meditaatioon, laulamiseen ja soittamiseen. On piha, missä voi tehdä tuliseremonioita. Haluamme olla maan kanssa tekemisissä, ja laittaa kasvimaata, Saara Turpeinen kuvailee.
Pariskunta joogaa päivittäin neljästä viiteen tuntia, tilanteesta riippuen.
– Aamulla harjoituksia on tunti tai kaksi ja auringon laskiessa saman verran. Ensin peseydytään, sitten on joogaharjoitukset ja meditaatio, Saara Turpeinen kertoo.
Työkseen Saara Turpeinen on joogaopettaja. Tulevana syksynä hän vetää kahta ryhmää Someron kansalaisopistossa ja yhtä Koskella. Hän tuo opetuksessaan esiin joogan eri osa-alueita: joogan filosofisen puolen, hengitysharjoitukset, meditaation ja mantrajoogan sekä hathajoogaa. Hän toivoisi saavansa lisää opetettavaa, ettei muuta työtä tarvitsisi ottaa, sillä se veisi ajatukset joogasta pois.
– Vaikka joogassa pyritään saada yhteys korkeimpaan tietoisuuteen, joogakurssille tulija voi ottaa siitä sen verran kuin haluaa. Osalle jooga on kuntoilua, osa tutkii asiaa syvemmin, hän vertailee.
Myös Vishal on joogaopettaja, joskin hänen on ensin opiskeltava lisää suomea voidakseen opettaa. Voi myös olla, että he tulevat pitämään joogan pienryhmiä kotonaan. Vishalin erikoisalaa ovat tuliseremoniat, joissa uhrataan tulelle. Pariskunta tekeekin pihaan tuliseremonioita varten oman, pyhän paikan. Tulen kautta he saavat yhteyden korkeammalle, jumalalliselle tasolle.
Oppia Australiasta ja Intiasta
Helsingistä kotoisin oleva Saara Turpeinen innostui joogasta 17-vuotiaana työväenopiston kurssilla. Hän teki harjoituksia ja perehtyi joogafilosofiaan. Käänteen tekevää oli, kun hän kymmentä vuotta myöhemmin meni lomalle Kreikkaan, ja tapasi siellä intialaisen gurunsa eli henkisen joogaopettajansa Swami Paramahamsa Niranjanananda Sanaswatin.
– Ihastuin hänen tapaansa opettaa, ja halusin hänen ashramiinsa, missä opetetaan joogaa. Ashrami on henkinen keskus, missä sadat ihmiset työskentelevät toisten puolesta vain rakkaudesta. Ashramissa tehdään palvelustyötä, sillä joogaan liittyy epäitsekäs yhteisön palveleminen, se on karman puhdistusta, mikä pitää mielen kirkkaana, Saara Turpeinen kertoo.
– Vaikka olin käynyt Suomessa joogatunneilla, niissä ei ollut sitä, mitä etsin. Kun tapasin guruni, tajusin, mitä jooga syvimmältä olemukseltaan on.
Saara Turpeinen vietti monta vuotta niin, että oli talvet Intiassa ja kesät Suomessa. Sitten hän matkusti Australiaan joogakouluun, jonka erityisalana on apuvälineiden käyttö jooga-asennoissa.
– On kulttuurishokki aina sekä mennä Intiaan että tulla sieltä tänne. Täällä on siistiä ja puhdasta, eikä korruptiota ole. Toisaalta Intiassa yhteisöllisyys ja hengellisyys ovat vahvana. Vaikka ihmisillä ei ole siellä mitään, heillä on aina onnellinen hymy huulillaan, toisin kuin täällä. Vaikka ovathan ihmiset Suomessa kesäisin avoimempia kuin talvisin, Saara Turpeinen toteaa.
Tulevaisuudessa pariskunta aikoo mennä käymään Intiassa, sillä molempien gurut ovat siellä. Sitä ennen Saara Turpeinen haluaisi opiskella lisää hindin kieltä, jotta hän voisi puhua Vishalin vanhempien kanssa.
Myös joogan kiehtovassa maailmassa riittää aina uutta opeteltavaa. Saara Turpeinen haluaisi oppia lisää joogaterapiasta, sillä tietyt asanat eli jooga-asennot vaikuttavat tietyllä tavalla. Myös intialainen luonnonlääketiede joogan rinnalla kiehtovat.
