Teksti ja kuvat Tarja Kauppinen
Someron Karjalaseura muisti ja kunnioitti punasaarnin istuttamisella Karjalan evakoita, jotka joutuivat lähtemään kotiseuduiltaan evakkoon ja joita saapui Somerolle noin 3 000.
Someron Karjalaseuran varapuheenjohtaja Riitta Lehtinen lausui avajaissanat. Paikalla olivat myös puheenjohtaja Petri Känkänen ja sihteeri Sari Pekonen. Puun istuttivat Känkänen sekä Hannu Lehtonen.
– Tätä tilaisuutta on pohdittu toteutettavaksi jo pidemmän aikaa, mutta koronan takia se on siirtynyt, vasta nyt saatoimme toteuttaa sen, Pekonen totesi.
Kaija Parko piti juhlapuheen ja paljasti muistolaatan.
– Täällä me nyt olemme, keskellä Akustin puistoa, Somerolla, Varsinais-Suomessa. Myö ollaan koko- tai puolievakkoja, evakon lapsia tai lastenlapsia. Sukujuuremme ovat luovutetussa Karjalassa.
– Minun vanhempani puhuivat, varsinkin äitini, puhui karjalan murretta elämänsä loppuun asti. Isäni huomasi helpommaksi puhua lähes kirjakielellä Lopotissa, eli täällä Joensuussa käydessään. Muistan lapsuudesta äitini sanoneen usein, että muistakaa aina, vaikka myö ollaan siirtolaisii ja köyhii, pittää olla ylpiä. Ylpeydellä äiti tarkoitti, että pitää säilyttää omanarvontunne, oma identiteetti, karjalaisuus. Ja mie sanon, että se on säilynyt. Karjalaisuus elää syvällä meissä evakoissa ja evakon lapsissa.
– Evakkotiellä me olemme olleet, meitä on Suomi täynnä, nyt karjalaiset juuret ovat syvällä Someronkin maaperässä. Tämän istutettavan saarnipuun juuret saavat voimansa Someron savesta, samasta josta me evakot olemme saaneet voimamme yli kahdeksankymmenen vuoden ajan.
– Myös somerolaiset ja karjalaiset ovat muodostaneet pareja, joiden jälkikasvua monet meistä ovat. Evakkopuu muistuttakoon niin meitä kuin tuleviakin sukupolvia siitä, että oman perheen, suvun ja koko kansan menneisyyden tunteminen antaa ihmiselle juuret, sellaiset, jotka kestävät. Toivottavasti tämä Akustin puiston evakkopuu saa kasvaa rauhassa ja rakkaudessa.
– Saarnia pidettiin muinaisskandinaavisessa tarus-tossa myyttisenä, ja Karjalassa vielä niinkin myöhään kuin 1930-luvulla pyhänä puuna, hän selitti.
Juhlan päätti Aino Kesäniemen Evakon laulu, ja häntä säesti Pertti Riikonen.
Yleisöä oli paikalla mukavasti kylmästä tuulesta huolimatta. Ossi Paappa oli saapunut Kaurakedosta.
– Mukavaa, että evakkoja muistetaan ja kunnioitetaan tällä tavalla. Vanhempani saapuivat evakkoon Vuoksenrannasta. Olen siellä käynyt useasti. Kirkko on siellä säilynyt ja sen ympäristöä olemme matkoillamme kunnostaneet. Linja-auto on lähtenyt Lahdesta ja mukanamme on ollut aina myös antrealaisia, hän kertoi.
