Mistä on kyse, kun puhutaan koulurauhasta? Millainen on koulu, jossa on hyvä opiskella ja on hyvä henki? Pelko kiusatuksi tulemisesta ei pitäisi kuulua kenenkään koulupäivään. Ensisijaisesti meidän aikuisten pitää herätä tähän asiaan.
Jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Se tarkoittaa jokaisen oppilaan oikeutta opiskella ilman, että hänen fyysistä tai psyykkistä koskemattomuuttaan loukataan.
Koulukiusaamiseen voi liittyä henkisen väkivallan lisäksi esimerkiksi tönimistä tai lyömistä, mikä on vakavasti otettavaa fyysistä väkivaltaa. Henkistä väkivaltaa on monenlaista ja eriasteista. Se voi olla eristämistä, välinpitämätöntä kohtelua ja haukkumista tai väkivallalla uhkailua ja pelottelua. Henkisen väkivallan seuraukset ovat psyykkisiä; pelko väkivallan tekijöitä kohtaan, ahdistuksen, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet. Pitkään jatkuessaan se vahingoittaa syvästi turvallisuuden tunnetta sekä itsetuntoa ja vääristää minäkuvaa.
Lapsen ja nuoren tasapainoinen hyvinvointi rakentuu turvallisista ihmissuhteista ja kasvuympäristöstä: vanhempien huolenpidosta, kuulluksi tulemisesta ja tunnetarpeisiin vastaamisesta. Lapsuudessa rakennetaan myöhemmän elämän hyvinvoinnin perusta. Jokainen lapsi tarvitsee turvallisia ja luotettavia ihmisiä ympärilleen. Kodin ja koulun toimijoiden kanssa tehty yhteistyö tiivistää tätä turvaverkkoa.
Kiusaamisen muodot ovat myös vuosien saatossa muuttuneet ja välituntipihoilta kiusaaminen on siirtynyt puhelinten syövereihin: viestisovelluksiin ja sosiaalisen median alustoille. Puhelin on oppilaan yksityisyyden piirissä ja siellä voi olla aika kamaliakin asioita. Siksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta kiusaamisesta tulee puhua niin kotona kuin koulussa.
Vanhempien on hyvä olla hereillä lasta uhkaavien vaarojen suhteen. Heidän kannattaa olla perillä esimerkiksi lasten päivittäisistä kuulumisista, sosiaalisen median käyttötavoista sekä pelien ja elokuvien ikärajoista. Tässäkin auttavat läheiset ja luottamukselliset välit.
Tunteilla on taipumus tarttua. Siksi aikuisten tulee olla tietoisia rakentamastaan tunneilmastosta. Niin lapsi kuin aikuinenkin käyttäytyy toisinaan huonosti tilanteissa, joissa tunne sumentaa järjen. Olennaista on tehdä lapselle ja nuorelle selväksi, että muita vahingoittava käytös ei käy päinsä, mutta että häntä rakastetaan siitä huolimatta.
Koulun arki on täynnä kaikenlaisia tunteita maan ja taivaan väliltä: iloa, ihastusta, intoa, harmistusta, ärtymystä, epävarmuutta, pelkoa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta ne eivät kuitenkaan oikeuta häiritsevään käytökseen.
Jotta lapsen ja nuoren kehitys etenisi suotuisasti, tarvitsee hän turvallista vanhemmuutta, rakkautta, rajoja ja huolenpitoa. Tunnetaitoja opitaan ihan pienestä alkaen erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Sillä, miten kotona suhtaudutaan tunteisiin ja tunteiden ilmaisemiseen, on pitkäkestoisia vaikutuksia.
JHL:n koulunkäynnin ohjaajien verkosto haluaa tänäkin syksynä muistuttaa #STOP KOULUKIUSAAMISELLE -tempauksellaan niin lapsia kuin aikuisia yhdessä miettimään, miten voimme jokainen osaltamme auttaa rakentamaan kouluyhteisön, jossa kaikkien on mukava olla ja opiskella. Muistutukseksi kiusaamisvapaasta koulusta ovat ohjaajat yhdessä oppilaiden kanssa punomassa eri koulujen pihoille ystävyyden verkkoja, joilla muistutetaan, että kiusaamista ei hyväksytä ja ympärillä on turvallisia aikuisia, joille asioista voi puhua.
Aikuisten toiminnalla on suuri vaikutus tasa-arvoisen ja turvallisen kouluympäristön rakentumisessa. Kiusaamiseen puuttuminen on kaikkien yhteinen asia.
Sanna Pihakivi
JHL Varsinais-Suomen KKO-verkosto