Kompromissien korrekti aika?

Someron Keskustan valtuustoryhmä tosiaankin kirjoitti jo vuosi sitten lehtemme palstoilla urheilukenttähankkeesta. Tuolloin he esittivät, että yhdestä hankkeesta säästetyt varat eivät muka olisi käytettävissä mihinkään toiseen hankkeeseen. Peruuntuneeseen hankkeeseen varatut rahat palautuisivat jotenkin samaan tyhjyyteen, josta ne olivat hankkeeseen ilmestyneetkin. Vaikka kunnan verokirstu ja maailman velkahanat voivat pohjattomilta vaikuttaakin, niin kyllä niistäkin hankittu rahoitus on aina pois, esimerkiksi tulevaisuuden investointimahdollisuuksista.

Nyt paikallisen Keskustan kaupunginhallituksen jäsenet esittävät yleisönosastonkirjoituksessaan, että poliittisessa päätöksenteossa olisi olemassa joku hetki, jonka jälkeen ei enää kompromisseille olisi sijaa. Kolmikko esitti kirjoituksen otsikossa, että erilaiset kompromissit kuuluu tehdä aina hankkeiden valmisteluvaiheessa, eikä sen jälkeen.

Kompromissi on kuitenkin ihan suomenkielen sivistyssanakirjankin mukaan sovintoesitys. Sovintoesityksiä tarvitaan, kun halutaan asiassa edetä ilman, että kummankaan osapuolen oma kanta suoranaisesti voittaa. Molemmat osapuolet siis luopuvat jostain vaatimuksesta, ja yhdessä löydetään vaihtoehto, jonka kanssa molemmat voivat edetä. Erityisesti kompromisseihin pyritään yleisesti niin sanotusta patti-tilanteissa, joissa yleisesti kannatettava asia tai hanke ei jostain syystä etene lainkaan osapuolten jumittaessa omissa näkemyksissään.

Ajatus siitä, että jonkun hankkeen valmistelun jälkeen ei enää kompromisseja pitäisi joutua tekemään, on toki ihan toivottavaa, mutta täysin väärä. Valmistelun jälkeen kunnallisessa päätöksenteossa tulee kuitenkin vielä muutama keskeinen vaihe; kuten hankkeen valtuustokäsittely, kuntalaisten valitusoikeus tehtyyn päätökseen ja hankkeen tekninen toimeenpano. Jos näissä vaiheissa ei saisi enää nousta eriäviä mielipiteitä asiassa, tarkoittaisi se sitä, että kunnallinen päätöksenteko siirtyisi kuntalaisilta piiloon erilaisiin työryhmiin. Tällaiseen toimintatapaan ei saa missään tapauksessa edes yrittää siirtyä!

Jussi Varjus

Hoitajamitoitus puhuttaa ja mistä rahoitus siihen

Lähes joka päivä otsikoissa on huoli hoitajamitoituksesta valtakunnallisesti. Saamme lukea uutisointeja jopa hoivakotien lakkauttamisista alimitoituksen vuoksi sekä työvoimapulasta aiheutuneita ongelmia ilmaantunut julkisuuteen.

Siirtyminen hyvinvointialueille ei tuo ennen sitä helpotusta Somerolle kustannuksiin, vaikka valtiolla on varattu määrärahaa kuntien harkinnanvaraisiin kustannuksiin. Somero ei välttämättä kuulu niin sanottuihin köyhempiin kuntiin ja näin ollen korvamerkittyä rahaa hoitajamitoituksen täyttämiseen ei välttämättä ole. Tämä ongelma on tietysti valtakunnallinen.

Hoitajien saaminen paikkakunnalle ei onnistu vippaskonstein.

On kohdattava jokainen ongelma ensin yksikön toiminnassa ja kuunnellen hoitajistoa. SuPerin työympäristöasiantuntija, Eija Kemppaisen mukaan: ”Koronan ohella työntekijöitä kuormittavat edelleen paheneva hoitajapula ja liian suuret työmäärät. Tilanteen korjaamiseksi käytetään entistä härskempiä keinoja. Puuttuvia työntekijöitä on esimerkiksi yritetty korvata liian nuorilla ja epäpätevillä työntekijöillä”(Super-lehti 9/2021).

Hoitajamitoitus on lain määräämä ja velvoittaa palkkaamaan lisää hoitajia.

Somerolla on hienosti otettu käyttöön hoiva-avustajien koulutus. Heidän työsarkaa yksiköissä on avustavat tehtävät ja tukipalveluja tehtävä työ. Lääkehoito ei kuulu heidän vastuualueeseen, eivätkä voi olla yksin työvuorossa. Heidän kohdalla yksiköiden tulee laskea tarkasti, mikä on hoiva-avustajan osallisuusprosentti hoivatyöhön. Näiltä osin heidät otetaan mukaan välittömään mitoitukseen, kun he osallistuvat hoitotyöhön. He eivät voi korvata lähihoitajia tehtävissään. Asiasta keskustellen SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan kanssa, hänen mukaansa yksiköissä tulisi olla selkeästi eriteltynä esimerkiksi päivät, milloin hoiva-avustaja mukana hoivatyössä tai tukityössä. Siljan esimerkillä pidetään huoli hoitajamitoituksesta tarkasti. Edelleen on muistettava, että hoitotyöstä kantavat vastuun lähi- ja sairaanhoitajat, jotka ovat toimintayksikön kivijalka.

Kun hoivayksiköstä kuuluu hyvä viesti, sinne tahdotaan hakeutua töihin. Opiskelijoita tulisi kohdella hyvin kaikissa yksiköissämme, sillä heistä voi saada tulevaa työvoimaa ja se tulisi aina muistaa.

Toivottavasti saamme Somerolle lisää hoitoalan koulutusta, sille on selkeästi tarvetta.

Kirsti Kurki
kaupunginvaltuutettu (ps.)