Teksti ja kuva Eija Komu
Jo perinteiseksi muodostunut Kari Luodon ja Vesa Toukkarin Rauli Badding Somerjoen syntymäpäivätribuutti kuultiin nyt poikkeuksellisesti päivää aikaisemmin Rantatuvan aurinkoisella terassilla. Kaksikolla ei ollut biisilistaa, vaan valinnat tehtiin runsaasta repertuaarista lennosta. Duo on hitsautunut niin hyvin yhteen, että keskinäistä läpänheittoa oli ilo seurata.
Kahdesta setistä koostunut keikka oli tasaisen varmaa työtä. Kari Luodon lämmin ja sympaattinen laulutyyli sai lisävahvistusta Vesa Toukkarin taustalaulusta. Toukkarin kaunisvärisellä äänellä ja huippumusikaalisuudella luonnistuisivat kyllä stemmatkin: nyt mentiin unisonossa. Luoto komppasi varmasti, ja Toukkari näytti taitonsa heti kättelyssä soittamalla korukuvioita Sulamithissa.
Myös Tähdet tähdet sai Vesa Toukkarilta tuoreen intron Esa Pulliaisen Unto Monos -vaikutteisen jykevän johdannon sijaan. Kari Luoto kertoi, että hän oli esittänyt biisin kymmenvuotiaana Salon laulukilpailussa, ja Vesa Toukkari puolestaan kertoi kaksivuotiaan tyttönsä laulaneen sitä auton takapenkillä. Valoissa oli ilmavuutta ja verkkaista tempoa. Vesa Toukkarin soolo noudatteli aluksi melodiaa mutta sittemmin varioi sitä nätisti. Paratiisissa hän soitti kirkkaita fillejä; levyllä niistä vastaa Jukka Tolonen. Tuttuudestaan huolimatta biisi ei kuulostanut tällaisena versiona ollenkaan kuluneelta.
Unto Monosen Yön hiljaisuudessa -biisin kuullessani muistan aina sen, mitä Baddingin sydänystävä, nokialainen Ritva Lehtonen kertoi Raulin sanoneen kappaletta harjoitellessaan. Sanojen merkityksestä tarkka Badding oli hymähtänyt hyväntahtoisesti itsestäänselvyydelle ”Valat vannotut kestävät vain / kunnes ne rikotaan” : ”No, niinhän se on…” Kuin runotar hän kulkee jäi vähän veltoksi ja vaisuksi, mutta Bussi Somerolle muuttui kotiseutuhumpasta tunnelmalliseksi balladiksi. Raul Reimanhan kirjoitti, tosin hieman taiteellista vapautta käyttäen, tekstin Baddingin maamerkkiselostuksen pohjalta.
Liikaa viinaa svengasi iskevästi, ja Kari Luoto tulkitsi sen voimakkaasti. Rytmisesti se toimi erittäin hyvin. Laivojen intro on alkuaan Unto Monosen Jos nähdä voisin -biisistä, ja Esa Pulliainen onkin sanonut, että hän otti usein Baddingin sovituksia tehdessään pätkän jostain Unto Monosen biisistä ja että se istui ”kuin nenä päähän”. Mikset nuku sisko pienen tekstin kirjoitti Kirsti Hartikainen yhtäkkisen inspiraation vallassa huikattuaan hyvänyöntoivotuksen veljelleen – siskoksihan se sitten tekstissä muuttui.
Johnny B. Goodessa Vesa Toukkarilla oli jazzahtava ote, ja lisäksi hän soitti säkenöivän, riemukkaan rajun soolon. Komppi oli demppaava.
Kari Luodon omat biisit ovat kautta linjan lämminhenkisiä ja parempaa maailmaa rakentavia. Erityisesti esille nousee eettiseltä sanomaltaan korkeatasoinen Toiveet, jossa toivotaan turvallista lapsuutta, kykyä iloita pienistä asioista ja hyvyyttä sydämeen. ”Kunpa voimat riittäis tähän elämään…” Lintu nimeltä Lii on puolestaan striimatuin hänen biiseistään.
Kuihtuu kesäinen maa sujui mallikkaasti, mutta biisiin liittyy raskas melodiaplagiaatin varjo. Uutisoin asian intohimoisena Badding-fanina sydän verta vuotaen muutama vuosi sitten Somero-lehteen, ja siitä tuli valtakunnallinen skuuppi. Encorena kuultiin Topi Sorsakosken levyttämä On kesäyö, jonka Anki levytti 1960-luvulla Ulf Erikin tajunnanvirtatekstillä Ne kesäyöt.
On hienoa, että Kari Luoto ja Vesa Toukkari eivät ole missään vaiheessa leipääntyneet Baddingiin, vaan heidän tulkintansa kunnioittavat mestaria vuodesta ja syntymäpäivästä toiseen.
Vesa Toukkarin isä Antti Toukkari (1951–2018) soitti 1970-luvun alussa Baddingin taustayhtye Niittisydämessä.