– Toki sienestän ja paljon. Nyt pitää vaan saada ensin omenat ja marjat talteen, ennen kuin lähden sieniä poimimaan, toteaa Maj-Cristina Sjögren, joka kuivaa sieniä valmiiksi vävypojan mummollekin, joka ei itse enää pääse niitä metsään hakemaan.
Sjögrenistä sienistä saa monenmoista ruokaa. Metsä tarjoaa hyvin erilaisia sieniä.
– Kaurapuuroon en niitä laittaisi, nauraa Sjögren.
Hän kuivattaa sieniä.
– Ne säilyttävät hyvin makunsa, säilyvät pitkään, menevät pieneen tilaan ja ne on helppo ottaa käyttöön: laittaa kastikkeisiin, keittoihin, murekkeisiin ja niin edelleen.
– En pidä sienistä; kuin kuivaa puuta söisi, tokaisee Reijo Tammi.
Hän on kyllä maistellut puolison tekemää sienikastiketta, jotta sopu säilyy. Hän on poiminut paremman puoliskon keralla kantarelleja ja suppilovahveroita, mutta ei vielä tänä syksynä.
– Sienestäisin, mutta pakastimeen ei enää mahdu mitään, kertoo Nikolai Tikhenko.
– Ne eivät ole lempiruokaani, mutta välillä ne maistuvat. Suolasienet ovat hyviä, samoin marinoidut. Kantarelleista ja suppilovahveroista on helppo valmistaa ruokaa; herkkutatista saa parempaa syötävää, mutta siihen pitää käyttää enemmän aikaa.
– Sienestän, kun niitä on ihan kodin vieressä. Poimin kantarelleja, suppilovahveroita, orakkaita, myös haapa-, leppä- ja karvarouskuja. Tänä syksynä olen löytänyt tatit. Niitä on ollut tosi hyvin, kertoo Elina Nyström.
Hän valmistaa sienistä keittoja, kastikkeita ja piirakoita.