Koko Someron kirkko ei, mutta torni ristiin asti on verhoiltu putkitelineillä. Telineiden ympärillä on alaosassa verkot. Siroon torniin verrattuna näkymä on nyt massiivinen.
Työturvallisuus on sananmukaisesti ”korkealla tasolla”. Tulee mieleen, minkälaisilla telineillä torni oli ympäröity rakentamisen aikaan, yli 162 vuotta sitten. Ainakin telineet olivat puusta.
Ylhäältä kantautuu iskuporakoneen ääni.
– Aivan oikein. Sillä piikataan tiilien saumoja auki ja irrotetaan muurauslaasti saumoista. Huonokuntoiset, lustottuneet tiilet poistetaan ja ehjät vaihdetaan tilalle. Vanhoissa on ollut pakkasrapautumaa, Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy:n Janne Paaso, julkisivuremontin vastaava työnjohtaja toteaa.
Georg Theodor Chiewitzin suunnittelema, tyyliltään uusgoottinen punatiilinen pitkäkirkko on erinomaisen hyvässä kunnossa. Somero on ollut suurpitäjä, mistä todistaa sisällä olevat 1 500 istumapaikkaa.
Yhä edelleen rakennus on omassa luokassaan. Mitään muuta siihen verrattavaa rakennetun taidehistorian monumenttia ei täällä ole.
– Oven yläpuolella on vuosiluku 1859. Eikä rakennus ole muuttunut siinä ajassa miksikään. Kun ajatellaan, että vähän saumoja laitetaan, tiiliä korjataan ja vaihdetaan. Niin onhan se hyvässä kunnossa, Janne Paaso pohtii kävellessämme kirkkoa reunustavaa tietä.
Tiilipintaa vain sanotaan ikuiseksi. Sekin vaatii huoltoa, mutta aika vähän.
– Suurimmalle osalle näistä pinnoista ei tarvitse tehdä mitään. Ei ole koskaan tarvinnut. Kivi on rakenteena tosi hyvin toimiva. Joskus remontti tulee vastaan, muttei pidä unohtaa, kuinka pitkään nämä kestävät – sukupolvesta toiseen.
Toisin sanoen korjauskustannukset per vuosi ovat pienet. Varsinkin verrattuna puuverhoiluun.
Korjausohjelman Paaso arvioi hyväksi. Saneeraus yltää ylös huipun ristiin asti.
– Piikin vanha kuparikin on hyvässä kunnossa. Vauriot katteeseen ovat tulleet paine-eroista. Kun tuulee, kuparikate pullistuu; menee sisään ja ulos. Se on väsyttänyt kuparikatetta, joka on alkanut murtua saumoistaan. Kupari itse ei ole elinkaarensa päässä.
Nyt naulat korvataan ruuveilla, sillä nauloilla on taipumus ”kitkuuntua” ajan myötä ylös, irti tai poikki.
Peltien kunnon vuoksi ohjelmaa on voitu keventää. Kaikkia ei tarvitse uusia, koska kate ei ole kauttaaltaan korjattavassa kunnossa. Säästyy rahaa.
Massiiviset telineet oli pakko tehdä, että joka paikkaan päästään. Aivan aluksi seinäpinta ja katot painepestiin, ilman pesuaineita kuumalla vedellä. Lopputulos on silmin nähden kirkastunut tiilipinta.
Korvaavat tiilet löydettiin onnekkaasti Somerolta pellon reunasta.
– Löytyi hyvin pitkälti samanlaisia tiiliä kuin nämä kirkossa olevat. Me ostettiin se koko kasa tiiliä. Vanhoja tiiliä on hirvittävän vaikea löytää. Mitään uusia ei voi käyttää. Ne ovat tasalaatuisia ja -polttoisia, niissä ei näy käsityön leima. Ne erottuisivat seinästä ja tekisivät tästä ruman.
Alhaalla korvattavia tiiliä oli enemmän, tornissa vähemmän. Missään vaiheessa seinistä ei ole putoillut kokonaisia tiiliä, vain tiilen murenia ja paloja.
Janne Paaso arvioi, että noin tuhatkunta tiiltä pitää vaihtaa.
Joskus menneinä vuosina kirkkoon on tehty taitamattomiakin korjauksia. Aukkoja on täytetty laastilla ja maalattu tiilenväriseksi. Kivien puutteessa. Tai on vaihdettu niitä uusia, ”kiiltäviä” tiiliä tilalle.
Katotkin saneerattiin. Vanha maali pestiin pois, joka korvataan pinnoitteella. Sakastin katteen maalauksesta on alle 15 vuotta. Pinnoituksen saa myös kirkon keskilaiva.
– Päälle tulee maalin sijaan paksumpi pinnoite. Kaikki saumat kitataan. Räystäskou-ruihin ja syöksytorviin tulee uudet lämmityskaapelit. Ikkunoiden välien puuverhoilut myös maalataan,Janne Paaso jatkaa.
Pilasterien yläosat, ”lipat”, on rapattu uudelleen ja päälle tulee uudet pellit.
– Vanhoissa rakennuksissa julkisivujen jokaiselle koristeelle/viisteykselle ja mallille löytyy oma nimi. Niistä on kirja, niitä on niin paljon.
Janne Paasolle Someron kirkko on kolmas lajiaan. Seurakuntatalojen ja leirikeskusten rappauksia löytyy myös miehen työhistoriasta. Julkisivujen saumaustyöt ovat samanlaisia kuin muissakin tiilitaloissa.
Muutama Julkisivun työntekijä asuu Somerolla, vaikka ovat koko ikänsä tehneet töitä Helsingissä. Kunnia tiilten jäljittämisestä ja löytämisestä kuuluu heille.
Työtä tehdään käsityönä, perinteitä kunnioittaen.
Remontti ja sen tekijät
arkkitehti- ja rakennesuunnittelu: Vahanen
valvonta- ja työturvallisuuskoordinaattori: Vahanen Rakennusfysiikka Oy
pääurakoitsija: Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy
vastaava työnjohtaja: Janne Paaso
kustannusarvio: 682 000 euroa plus valvojien palkat
työ alkoi kesäkuun alussa ja etenee aikataulussa
valmistumisarvio: marraskuu 2021
kirkko avoinna normaalisti
