Taas on se aika vuodesta, kun vietetään Yrittäjän päivää! Minulle se on varsin merkityksellinen. Omaa yrittäjätaivalta on takana vasta 13 vuotta, mutta sentti on miljoonan alku ja niin edelleen. Iso hatunnosto niille, joilla matkaa on huomattavasti enemmän. Kuten eräälle kampaajakollegalle, joka palkittiin vuonna eräänä yrittäjien timanttiristillä 50 vuoden toiminnasta. Se on sanoinkuvaamattoman hieno suoritus.
Kun yrittäjä lähtee aamulla töihin, tietää että uusi päivä tuo mukanaan turvallisia rutiineja ja yllättäviä käänteitä, niin hyvässä kuin pahassakin. Varmaa on, että myös laskuja ja velvollisuuksia tulee aina.
Silti yrittäjäkollegoiden kasvoilla näkyy usein hymyjä. Ei lasketa pitkiksi venyneitä työpäivän tunteja, niitä kertyy aina.
Itselläni yrityksestä on tullut vähän kuin oma lapsi. Siitä pidetään erityisen hyvää huolta, eikä sen hoitaminen tunnu taakalta. Siihen kiinnytään ja siitä ollaan ylpeitä. Tunnen suurta onnea, että saan tehdä työkseni sitä, mistä tykkään niin että meinaan haljeta. Uskallan väittää, että en ole ainoa yrittäjä, joka näin kokee.
Haluan kuitenkin huomauttaa, että vaikka kuinka koen olevani luonnostaan positiivinen ihminen, niin älkää herranjumala luulko, etteikö täälläkin joskus olisi huono päivä. Ja on päiviä kun ajattelen, että voihan räkä, tämäkin asia yrittäjyydessä sieppaa. Onnekseni nämä hetket ohi mentyään lisäävät entisestään tahtotilaa ja intoa yrittää lisää.
Joillekin yrittäjyys tulee vanhempien jalanjäljissä, jotkut aloittavat sen lapsuudessa kauppaleikeistä. Toiset ajautuvat siihen vailla sen suurempaa suunnitelmaa. Kuten minä. Ahaa-elämys siitä, että haluan tehdä tukkajuttuja työkseni iski vasten kasvoja yläasteen loppupuolella. En silti ajatellut, että jonakin päivänä minulla olisi ihka oma salonki, Hegen Salonki.
Kumpikaan vanhemmistani ei ole yrittäjiä, mutta tietynlaisia piirteitä heidän työskentelytavoissaan arvostan suuresti. Pienenä tyttönä pääsin isäni mukaan rekkailemaan. Samalla kun nautiskelin trippimehua ja englanninlakuja seurasin isäni keskittynyttä ilmettä sekä rauhallisia ja niin tarkkaan harkittuja kädenliikkeitä hänen peruuttaessaan täysperävaunullista ajoneuvoyhdistelmää lastauslaituriin. Millintarkasti juuri oikeaan paikkaan. Ja täsmällisesti siinä ajassa, kun tavaran oli odotettu saapuvaksi.
Homma toimii, kun kaikkien aikataulut pysyvät kasassa. Kunnioitus kanssaihmisiä kohtaan säilyy, kun ollaan siellä missä pitää, sovittuna aikana.
Ala-asteiässä meikäläisellä oli sen verran teinin elkeitä, että vanhempien olemassaolo noin yleisestikin hävetti.
Äitini oli töissä Joensuun koulun keittiössä ja luonnollisesti törmäsin häneen päivittäin. Yhtenä kauniina päivänä jotkut vanhemmat pojankoltiaiset alkoivat leikkiä voinapeilla. Pituudeltaan lyhyt äitini kapusi ruokalassa olevalle penkille seisomaan ja ojensi poikia. Ääni oli kova, urku auki niin että koko ruokala raikui. Ajattelin, että nyt viimeistään vajoan häpeästä maan syvimpään rakoon. Joku kavereistani taisi vielä todeta; Heidi, toi on teijän äiti! En ehkä olisi kaivannut muistutusta tästä.
Mutta vaikka kuinka siinä hetkessä hävetti, niin arvostan suuresti äitini rohkeutta ojentaa poikia ja myös keinoa saada koko ruokala hiljaiseksi. Ja ihan vain siksi, että ruoalla ei leikitä ja kaikilla on samat säännöt.
Muistoista ja malleista on muovautunut itselleni työnteon malli, teen työtä sitten palkkatyöläisenä tai yrittäjänä. Olen nähnyt myös sellaisia malleja, joita haluan välttää viimeiseen asti. Kaikista näistä kiitollisina tieni ajautui yrittäjyyden polulle. Suuresti tässä avitti myös eräs periksiantamaton kampaajakollega. Ja tämmöinen minusta sitten tuli. Tavallinen kaduntallaaja, joka tykkää siitä mitä tekee.
Yrittäjien juhlapäivänä tulee erityisesti hyvä yhteenkuuluvuuden tunne. Meitä yhteen hiileen puhaltavia yrittäjiä on Somerolla paljon.
Kaikkia tarvitaan, olkoon sitten suuria tai pieniä yrityksiä. Autamme ja tuemme toinen toisiamme, teemme ennemmin yhdessä kuin yksin. Se synnyttää mahtavia muistoja, kokemuksia ja kommelluksia, jotka kantavat läpi elämän. Ehkä antavat myös seuraaville yrittäjäsukupolville jotakin, jota me sitten kiikkustuolissa voimme ihaillen seurata.
Toivotan kaikille yrittäjille, myös itselleni, oikein loisteliasta jokaista päivää! Mutta etenkin sunnuntaina on aihetta oikein kilistellä, kuohuvalla tai kattimehulla. Ja siinä samalla voit todeta itsellesi, että hyvin sä vedät, hei!