Ikarus on näppärä vesilentokone

0
Kuvateksti...

Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä

Loppukesästä Saksasta tuodun, Ikarus C42C/B2 -koneen koelennot lentänyt, somerolainen Sauli Vainio vie minut tutustumislennolle. Vesilentovarustuksessa oleva Ikarus on rekisteröity tunnuksella OH-U690. Koneessa on Full-Lotus FL1220 -kellukkeet, Comco kelluke-rigi ja nostettavat kaksoisvesiperäsimet. Pelastusliivien pukemisen ja turvavöiden kiinnittämisen jälkeen rullaamme lähtöpaikalle keskemmälle Someron Kirkkojärveä.
Lentoonlähdössä rullaamme hienoiseen vastatuuleen. Vesilentokoneessa potkuri on – tietenkin – eteenpäin vievä voima ja ohjaaminen tapahtuu peräsimellä. Lentäjä pitää sauvan koko ajan takana rullauksen ja lentoonlähdön aikana. 100 hevosvoiman Rotax 912 ULS -moottorilla varusteltu OH-U690 vaati irrotakseen 370 metrin lähtökiidon, joskin matka riippuu vastatuulen voimakkuudesta. Irtoamisen jälkeen nousu nopeus on 110–120 kilometriä tunnissa.
Kiitotieltä ja vedestä lentoonlähtö eroaa toisistaan olennaisesti siinä, että kelluke jarruttaa vedessä. Kun lentoonlähdössä on täydet tehot ja nokka ylhäällä, kellukkeen etuaalto alkaa siirtyä taaksepäin ja kone nousee plaaniin kellukkeen keskiosan varaan nokan painuessa ”horisonttiin” lentoonlähtöasentoon. Tässä asennossa nopeus alkaa nousta nopeasti ja kone irtoaa vedenpinnasta.
– Vesilennossa lentoonlähdössä pitää katsoa, ettei etusektorissa ole mitään, veneitä tai uimareita tai muuta, Vainio huomauttaa.
Illan viimeisetkin sadepilvet kuivuvat pois, kun lennämme Somerolta Forssan suuntaan ja ihailemme ilmasta Torronsuon kansallispuistoa pitkospuineen sekä lukuisia pikkujärviä metsän keskellä.

Sauli Vainio on harrastanut lentämistä yli 30 vuotta.

Yli 30 vuotta lentämistä harrastanut Vainio luonnehtii Ikarusta helpoksi lennettäväksi ja vakaaksi koneeksi. Vaakalentoon päästyämme Vainio näpyttelee hetken sauvan päässä olevia nappuloita ja asettaa navigaattoriin määränpääksi Forssan. Samalla hän kyseenalaistaa, onko autopilotilla varustetun ultran lentäminen enää lentämistä – ja vähän erikoiseltahan kädet taskussa pikkukoneessa istuskelu näyttääkin. Siirtolennolla myöhemmin kävi ilmi, miten hyödyllinen autopilotti merenylityksessä oli.
Aikamme kaupungin ja Hiidenlinnan yllä kierreltyämme tulimme laskuun Kirkkojärvelle. Vainio muistutti katsomaan erityisen tarkasti vieraille järville laskeuduttaessa, ettei niiden poikki ole vedetty sähkölinjaa. Muuten hänestä järvelle laskeutuminen on helpompaa kuin kiitotielle, koska järvenselällä pääsee aina laskemaan vastatuuleen. Toisaalta laskeutuminen on tarkkaa, sillä väärässä asennossa ei veteen voi tulla, koska vesi jarruttaa ottaessaan kiinni kellukkeisiin.
Kummassakin kellukkeessa on 10 ilmatäytteistä kennoa. Kelluke on joustava ja siinä on vaihdettava polyeteenipohja. Lumeenkin voi laskeutua.
– Pläkä-tyynellä laskeutuminen on tarkempaa, koska on vaikeaa arvioida koneen korkeutta järvenpinnasta. Siksi laskussa katsotaan koneen vajoamisnopeus variometristä. Laskussa vajotaan puolimetriä sekunnissa ja vajoama sekä asento säilytetään vesikosketukseen. Laskuun tullaan 110 kilometrin tuntivauhdilla, Vainio selittää.
Jos käpy kävisi, kyseinen kone on helppo korjata, sillä siinä on mekano-rakenne. Kaikki osat ovat pulteilla ja muttereilla kiinni.

Kirjoittaja on Ilmailu-lehden nykyinen ja Somero-lehden entinen päätoimittaja. Laajempi versio jutusta julkaistaan 14.10. Ilmailu-lehdessä.

———

Ikarus on Suomen yleisin ultrakevyt

Comco-Ikarus Gmbh -tehdas eteläisessä Saksassa on valmistanut ultrakevyitä Ikarus-koneita vuodesta 1977. Maailmalla niitä on yhteensä noin 1700, Suomessa lentäviä koneita on 70. Ikarus on ylivoimaisesti suosituin ultrakevyt Suomessa kuten kotimaassaan Saksassakin. Ikarus on myöskin maamme yleisin vesilentokone ja koulukone. Eri valmistajien ultrakevytkoneita on Suomessa yhteensä noin 320, osa niistä on moderneja ja osa vanhoja, 2-tahtimoottorilla varustettuja koneita.
Suomeen ultrakevyitä koneita tuo ainakin neljä eri yrittäjää. Aivan ilmaista uudella Ikaruksella vesilentäminen ei ole. Standardi C42 koneen veroton hinta alkaa 73 000 eurosta koneen varustelutasosta riippuen, kellukkeiden hinta on noin 7000 euroa ja kellukkeiden koneeseen ripustamiseen tarvittava rigi maksaa noin 2000 euroa.

Ultrien maksimipainoa korotettiin

Nykyisen Ilmailulain mukaan ultrakevyen koneen maksimilentoonlähtöpaino saa olla 600 kiloa tai kellukekoneella 650 kiloa. Maksimilentoonlähtöpaino voi jäädä näiden alle, sillä lentokonetehdas määrittelee koneidensa maksimi lentoonlähtöpainon.
Ennen nyt voimassa olevaa ilmailulakia, ultria saatettiin ylikuormata. Ylipainoa saatettiin selittää sillä, että koneen rakenteet kestävät, mutta lentäjän täytyy tietää, miten kone ylipainoisena käyttäytyy. Vaihtoehtoisesti kaksipaikkaiseen koneeseen ei otettu matkustajaa eikä polttoainetta tankin täydeltä. Oikeilla painoilla toimiminen lisää – tietenkin – turvallisuutta olennaisesti.
Kirkkojärvellä koelennetyn koneen maahantuoja Ville Levelä toivoo, että nyt, kun maksimilentoonlähtöpainoja ja ennen kaikkea kuormattavuuksia on nyt saatu korotettua, ei enää lennettäisi ylipainoilla.
– Mitä raskaampi kone, sen suurempia nopeuksia ja sitä pienempiä marginaaleja.
– Pidetään kevytilmailu nimensä mukaisesti kevyenä ja suorituskykyisenä, jolloin ne ovat monimuotoisempia, turvallisempia ja edullisempia käyttää, hän painottaa.
Ikarus C42C/B2 FL1220 -koneeseen on määritelty rekisteröitäessä aiempaa suurempi maksimipaino lentoonlähdössä. Tästä syystä somerolainen Sauli Vainio on lentänyt koneelle koelennot. Jokainen koneyksilö, mihin asennetaan kellukkeet, pitää erikseen koelentää. Sauli Vainion saatua koelennot lennetyksi, Kalevi Heinonen ja Sauli Vainio siirtolensivät koneen uudelle omistajalleen Uumajaan.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here