Teksti ja kuvatTimo Kalenius
Someron oma poika jääkiekkoilija Otto Nieminen on ollut tuttu näky Someron raitilla, kun hän palasi kotikonnuille Lahdesta kahden vuoden Pelicans sopimuksen päätyttyä viime keväänä. Vaikka uutta sopimusta ei Pelicansin kanssa syntynytkään, alkoi treenaaminen uutta kautta varten heti samalla kartoittaen kotimaan ja ulkomaan seurojen sopimustilanteita.
Uutta nousua uralle haetaan Forssan Palloseurasta, jonne sopimus ensikaudesta syntyi kesällä, ja kun siihen vielä saatiin mukaan pykälä, joka mahdollistaa siirrot liigaseuroihin tai ulkomaille, oli sopimus helppo hyväksyä.
– Kesä meni pitkälle treenien merkeissä ja aika paljon olen viettänyt myös aikaa Liedossa, jossa tyttöystäväni asuu ja työskentelee. Pari kertaa päivässä olen treenannut ja käynyt myös Turussa, jossa TPS:n entiset fysiikkavalmentajat ovat vetäneet kesätreenejä kiekkoilijoille, kertoo Otto Nieminen.
– Yleensä olen pelannut golfia myös paljon, mutta tänä kesänä päätin jättää sen vähemmälle ja keskittyä tosissani harjoitteluun. Tykkään tosi paljon golfista ja siihen jääkin helposti koukkuun, jolloin muu treenaaminen kärsii tai ainakin jää paljon vähemmälle. Lähtökohdat uuteen kauteen eivät välttämättä silloin ole parhaat mahdolliset, lisää Nieminen.
– Uutta seuraa etsittiin kotimaan SM-liigasta ja myös ulkomailta, mutta kun niistä ei mitään tarjouksia kuulunut, päätin ottaa niin sanotun varasuunnitelman käyttöön ja yrittää mestiksen kautta paluuta SM-liigaan tai ulkomaille.
Otto Nieminen tunnustautuu kotiseuturakkaaksi ja Somero on hänelle aina ollut se paikka, johon on mukava palata. Tämän vuoksi myös sopimus Forssaan oli mieluisa. Treenimatkat ovat lyhyitä ja asuminenkin sujuu yhdessä vanhempien kanssa. Myös tyttöystävää pääsee näkemään useammin. Mikäli ulkomailta olisi tullut houkutteleva tarjous, olisi se muuttanut tilanteen.
– Tykkään asua Somerolla ja varsinkin kesäisin täällä on paljon erilaisia tapahtumia ja vilkasta muutenkin. Vanhemmillani on täällä optikkoliike ja itselleni tärkeitä paikkoja löytyy useita, joissa voin tavata tuttuja, käydä kahvilla tai ruokailemassa ja samalla kuulee päivän uutiset. Lisäksi Somerolla on loistavat liikuntamahdollisuudet, joita pääsen hyödyntämään eikä sen takia tarvitse lähteä muualla, toteaa Nieminen.
Pelicans-kauden epäonnistuminen masensi
Kohtalaisen hyvin sujuneen TPS-kauden jälkeen motivaatio oli korkealla ja siirtyminen Pelicans-organisaatioon antoi odottaa hyvää jatkoa uralle, mutta toisin kävi. Kesäharjoittelun tasapainottaminen epäonnistui ja se näkyi suoraan ensimmäisen kauden tuloksissa. Toisen kauden taas sotki huono kesäharjoittelu ja seuraan saapuneiden lukuisten lainapelaajien määrä, jotka veivät peliajan minimiin sekä lopuksi koronapandemia, joka lopullisesti pysäytti pelit.
– Liiallinen innostus ja motivaatio tulevasta kaudesta johtivat harjoittelun myötä kropan ylikuormitustilaan, joka johti siihen, että en saanut kaikkea irti itsestäni. Tämän lisäksi ehkä samasta syystä alkoivat loukkaantumiset, jotka taas aiheuttivat sen, että pelit jäivät vähäisiksi eikä peliaikaa tahtonut löytyä myöhemminkään, muistelee Nieminen.
– Epäonnistuminen ensimmäisellä kaudella vaikutti sekä henkisesti että fyysisesti niin paljon, että masennuin ja jätin kesäharjoittelun vähemmälle keskittyen enemmänkin golfin pelaamiseen. Siitä taas suora seuraus oli, että syksyllä kun sarja alkoi, en ollut siinä kunnossa, mitä olisi pitänyt.
– Toinen kausi oli muutenkin erikoinen uusien lainapelaajien määrän ja pelaajien vaihtuvuuden vuoksi. Peliaikaa ei juurikaan tullut, jos tehopisteitä ei peleissä pystynyt tekemään. Ja sitten koko homman sotki lopullisesti koronapandemia, jonka vuoksi seura päätti lomauttaa pelaajia.
Haaveena ulkomaan kentät
Tavoitteena usealla jääkiekkoilijalla ovat kovatasoiset NHL tai KHL-sarjat, ja jos niihin eivät ovet aukene, niin Euroopan huippusarjoihin yleensä on hieman helpompi päästä. Varauksia pelaajista seurat tekevät melko paljon niiden kuitenkaan johtamatta varsinaisiin sopimuksiin ja näin on myös käynyt Otto Niemisen kohdalla.
KHL-seura Atlant varasi Niemisen 83. pelaajana varaustilaisuudessa 2013, mutta kauppasi hänen oikeutensa 2015 usean muun pelaajan kanssa SKA Pietariin.
– KHL varauksesta ei ole kuulunut mitään, enkä tiedä onko se edes enää voimassa. Mielelläni tietenkin sinne menisin, mutta eivät taida taidot ainakaan vielä sinne riittää, toteaa Nieminen.
– Olen nyt 25-vuotias ja tavoitteena on pelata Suomessa mahdollisimman korkealla tasolla vielä ainakin 2–3 vuotta. Sen jälkeen, jos ei sopimusta tänne enää saa, jatkaa ammattilaisuraa ulkomailla, miettii Nieminen.
– Tavoitteena ulkomailla olisivat muun muassa Ruotsin tai Saksan kovatasoiset sarjat, mutta jos niihin eivät ovet aukene, niin sitten olen valmis kiertämään alempiakin sarjatasoja. Vielä ei niiden aika kuitenkaan ole, joten katsotaan nyt mihin rahkeet täällä Suomen sarjoissa riittevät.
Nieminen ei halua vielä miettiä tulevaisuutta peliuran jälkeen. Sen verran mies valottaa, että hänellä on kaupallisen alan koulutus ja ehkä jotain kiinnostavaa sieltä puolelta voisi löytyä. Hän korostaa, että optikkoa hänestä ei tule, joten jatkajaa vanhempien yritykseen on etsittävä muualta.
Urheilun puolella valmentaminen kiinnostaa, ei kuitenkaan ammattivalmentajan ura, mutta juniorivalmentajana hän voisi itsensä nähdä.
