Kevyt sähköajoneuvo tuo vauhtia iikuntarajoitteisten arkeen

0
Harri Kalinin sähköskootterin huippunopeus on 15 kilometriä tunnissa. Vauhti riittää hyvin kauppareissuihin, mutta on riittävän hidas, että kulkuneuvo luokitellaan jalankulkua avustavaksi laitteeksi.

Teksti ja kuva Armas Töykkälä

Viime vuosina katukuvassa ovat yleistyneet erilaiset sähkötoimiset menopelit potkulaudoista katettuihin skoottereihin. Bensan hinta nousee ja väestön ikärakenne on yhä seniorivoittoisempi. Sähköajoneuvot toimivat auton korvikkeina tuoden varsinkin liikuntarajoitteisille kokonaisvaltaista helpotusta arkielämään.

Harri Kalinin liikkumiskyky heikkeni merkittävästi verisuoniahtauman ja hermovaivan takia. Suuren jalkaleikkauksen jälkeen lääkäri kirjoitti hänelle määräyksen saada apuvälinelainaamosta sähkömopo. Kalin meni Turkuun testaamaan laitteita ja valitsi kolmipyöräisen vaihtoehdon sen ketteryyden takia.

Entisenä maanviljelijänä ja metsäkoneyrittäjänä 62-vuotias Kalin on tottunut itsenäiseen liikkumiseen, ja alkuun kaupassa käyminen pyörien päällä istuma-asennossa oli kynnyksen takana. Hän mietti, miten kaupassa suhtauduttaisiin siihen, että siellä ajellaan sisällä tällaisella laitteella.

– Ensin pelkäsin ja häpesinkin vähän, mutta kaupoissa on niin ystävällinen henkilökunta. Mitään negatiivista kommenttia ei ole tullut. Pikkaisen ihmiset pelästyvät, jos tulee hiljaa takaa, mutta vielä enemmän ne pelästyvät, jos soittaa pilliä.

Harri Kalin kertoo, että sähkömopolla voi mennä sisälle joka paikaan mihin sillä pääsee – jos vain pääsee. Kauppaan on matkaa Kalinin rivitaloasunnolta reilu kilometri. Sillä etäisyydellä nopeudessa pärjää autollekin, taloudellisuudesta puhumattakaan.

– Kyllä sähkömopo on tämmöisissä nurkissa hyvä, sen nappaa tuosta niin äkkiä. 15 kilometriä tunnissa kulkee, se on ihan riittävä. Hyvät jarrut siinä on, pysähtyy äkkiä. Kun ei ole autoa, ja tuo on tavallisen halpa kuitenkin. En ole sähkölaskussa huomannut, ei kuukaudessa montaa euroa vie. Pari kertaa viikossa riittää, että lataa. Tämä tienaa hintansa, varsinkin jos taksia joutuisi käyttämään.

Sähkömopoa Kalin säilyttää olohuoneessaan. Viime kesän helteillä se oli pelastus, kun ei tarvinnut kärsiä kuumassa asunnossa, vaan saattoi viilettää ajoviimassa. Pakkanenkaan ei mopoa hyydytä, Kalin kertoo sen toimineen moitteettomasti jopa –27 asteen lämpötilassa.

– Ei tuo talvellakaan minua tielle jättänyt, se on pukeutumiskysymys. Jalkakäytävät ovat täällä talvella hiton hienossa kunnossa, ja on tuo liukkailla turvallisempi kuin jalan mennä.

Harri Kalin kokee, että sähkömopolla on turvallista kulkea liikenteessä. Viiteentoista kilometriin tunnissa rajoitettu menopeli lasketaan jalankulkua avustavaksi tai korvaavaksi laitteeksi ja sitä koskee jalankulkijan liikennesäännöt. Nopeampaan laitteeseen sovellettaisiin polkupyörän sääntöjä. Yli 25km/h kulkevat laitteet tulee rekisteröidä ja niitä koskevat tavallisen mopon määräykset.

Autoilijat ovat olleet varovaisia kohdatessaan sähkötoimisen jalankulkijan.

– Suojateillä kaikki pysähtyvät, tämä nähdään jo kaukaa. Hiukan nuo mopoautot osoittavat mieltään, mutta ei niitä lasketa.

Joitain kehityskohtia Kalin on kuitenkin havainnut esteettömyyteen liittyen.

– Jos vähän kaupungille valittaisi. Siitä tulee aikaa täräys, kun Joensuuntiellä on jalkakäytävällä taajaan teräväreunaisia uria, joihin vesi ohjataan syöksytorvista. Säästöpankin kohdalla on tehty loivemmat urat, niiden yli pääsee paremmin ajamaan.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here