Sydän pampattaa, ahdistaa, pelottaa ja jännittää. Mihin olen suostunut, selviänkö tästä? Tuleeko sydänkohtaus ja kuolema. Nämä ajatukset päässäni kuljin kohti mustaa vettä.
Ensimmäinen avantouintikokemukseni oli edessä. Ystäväni teki neljä viikkoa käännytystyötä. Minä, joka en ui edes kesällä, menisin talvipakkasella jäiden joukkoon?
Matkalla hyperventiloidessani tein päätöksen, että menen suoraan veteen. Ei suihkua, ei saunaa. Halusin ottaa sen vastaan juuri sellaisena kuin sen on tultava. Suoraan syvään päätyyn!
Ja se tuli. Kauhuna. Kuolemanpelkona. Aivan jär-kyt-tä-väl-lä voimalla. Saatananmoisella kylmyydellä. Kirkunalla. Huudolla.
Mutta, jäin henkiin. Kiljuen ja pomppien laituria pitkin saunaan. Ihmetellen mitä juuri tapahtui, mitä ihmettä tein? Ja se tunne! Tein sen! Mihin kaikkeen pystynkään tämän jälkeen.
Avanto kutsui läpi talven, kerran viikossa. Kolmannella viikolla, kolmatta kertaa vedestä noustessani se iski. Endorfiinipiikki, jota olin odottanut. ”Nyt tiedän mistä te puhutte”. Se on kuin taikaa. Valtaa mielen, valtaa kehon. Tämän jälkeen kaikki vesi alkaa huutamaan luokseen. Mitä kylmempää, sen kovemmat kiksit.
Yhdessä avanto, sauna ja ihmiset luovat sen harmonian. Rauhan ja seesteisyyden. Ollaan perusasioiden äärellä. Ei tarvita mitään muuta. Ei tarvita vouhotusta, ei tarvita lokerointia. Ollaan ihminen ihmiselle.
Voiko siis mikään olla parempaa, kuin itsensä voittaminen? Voittaa omat pelkonsa. Tunne siitä, että olet löytänyt jotakin sisältäsi. Jotakin, mikä on ollut piilossa kaiken aikaa. Kytenyt hiljaisella liekillä odottaen, että se sytytettäisiin eloon.
Henkisen päätöksen tehtyään ihminen pystyy mihin vaan. Epämukavuusalueella olo on epämiellyttävää. Se pelottaa ja se ahdistaa. Näille tunteille ei vaan saa antaa valtaa.
Miten paljon potentiaaliamme jätämmekään käyttämättä, koska pelkäämme? Mitä jos muuttaisimme ajatusmaailmaamme niin, että emme voi epäonnistua? Mitä jos kaikki mitä teemme, tuo vain tuloksia? Välillä valintamme tai tekomme satuttavat. Ne saavat pohtimaan suurta kysymystä, miksi? Mutta kaikki se, mitä eteemme tulee, on meille tarkoitettu. Ne vievät meitä sinne, minne meidän kuuluukin mennä. Kun katsot ympärillesi, näet kaiken sen, mitä olet itse omilla valinnoillasi tehnyt. Se on sinun polkusi tuomaa. Et tarvitse pelkoa. Et tarvitse vihaa. Tarvitset uskoa, luottamusta ja rakkautta!
Heli Lehtonen
toimitusjohtaja