– Tervaskannosta on lähtenyt omille teilleen dementoitunut vanhus. Polkupyörä on löytynyt Lehtimäen kulmalta. Illalla eräs lenkkeilijä on havainnut jotain. Nyt viranomaiset ovat pyytäneet meiltä apua vanhuksen etsintään, selostaa Vapepa-johtaja.
Kyseessä on kuitenkin vain kuvitteellinen tilanne, sillä Pitkäjärven kuntoradan ympäristössä on käynnissä Forssan Seudun Pelastuskoirat ry:n harjoitus.
Yhdistys kehittää pelastuskoiratoimintaa ja kouluttaa koiria ohjaajineen Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmiin. Se toimii niin Forssan Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun kuin Suomen Pelastuskoiraliitonkin alla.
Forssan Seudun yhdistyksessä on harrastajia Koijärveltä, Tammelasta, Jokioisilta, Forssasta ja Somerolta.
– Treeneissä käy aktiivisesti 7–8 koirakkoa. Somerolta meitä on 5, mutta muutama on tulossa nyt lisää, kertoo harrastajista Silja Kaija.
Vapepa-johtajan annettua tilanneselostuksensa, Pitkäjärvellä maastoon lähteen koirapartio, Satu Soina ja kultainen noutaja Vilja, 4 vuotta.
– On syytä ottaa radiopuhelimet käyttöön, muistuttaa Vapepa-johtaja, jona toimii harjoituksessa Tuula Saarela.
Etsinnöissä voidaan käyttää myös tutkaa, eli koiralla on tutkapanta, jolloin ohjaajan on tarvittaessa helpompi seurata sen liikkeitä kännykästään.
Harjoituksessa koirapartiolla on edessään arviolta noin puolentoista tunnin taival, todellisissa tehtävissä ei aikaa voi arvioida.
Maastoon on käyty tekemässä jo edellispäivänä jälki, joka koiran pitäisi löytää. Jäljen päässä odottaa lopulta myös kadonnut vanhus.
– Tämä Pitkäjärven kuntorata on todella hyvä harjoittelupaikka, koska täällä on paljon hajuja, kertoo Silja Kaija.
Pitkäjärven kuntorata onkin suosittu ulkoilualue, jota käyttävät niin ihmiset kuin koirat. Pitkäjärven Maa- ja Kotitalousseuran huolehtimalla radalla on lenkkeilyreittejä kahdesta viiteen kilometriin, osa myös valaistuja.
– Olemme kysyneet luvan harjoitteluumme maanomistajalta, niin kuin yleensäkin, mutta periaatteessa pelastuskoiratoimintaa voi harjoitella vapaasti missä tahansa, selvittää Silja Kaija.
Harjoituspaikkoina ovat maastojen lisäksi niin kaupunkikeskukset kuin sisätilat.
– On tärkeää harjoitella mahdollisimman monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa, ja sekä valoisalla että pimeässä, Kaija kertoo.
Radiopuhelimesta kuuluu kohinaa ja kadonnutta vanhusta etsivä kaksikko ilmoittaa väliaikatietoja sekä sijaintinsa.
– Jatkammeko?
– Jatkakaa.
Mitään turhaa ei radiopuhelinliikenteessä jutella, käytössä on viranomaiskieli.
Sillä aikaa kun kaksikko etenee maastossa, harjoittelee viisikuukautinen bullmastiffi Saga ihmisen löytämistä lähimaastosta.
Piiloon mennyt Jorma Helander löytyy nopeasti ja löytämisen ilo on koiralla valtava.
– Harjoittelemme rennolla fiiliksellä. Harjoituksissa leikitään, mutta leikitään tosissaan, toteaa Silja Kaija.
Seuraavaksi piilotetaan toimittaja kiven taakse. Etsijäkoira löytää kohteensa nopeasti ja jää haukkumaan viereen hyvin äänekkäästi.
Haukkuilmaisun lisäksi koiralle voidaan opettaa rullailmaisu, jolloin löydön tehnyt koira tarttuu kaulassaan roikkuvaan rullaan, tuo sen ohjaajalleen ja johdattaa sitten ohjaajansa kadonneen luo.
Käytössä voi olla myös kertova ilmaisu, jolloin koira ilmoittaa löydöstä ohjaajan luona jollakin ennalta opetetulla tavalla, esimerkiksi hyppäämällä ohjaajaa vasten, ja johdattaa sitten ohjaajan kadonneen luo.
Koirarodulla ei harrastajien mukaan ole väliä, mutta koiran on oltava reipas ja hyvähermoinen. Arka tai aggressiivinen koira ei sovellu pelastuskoiraksi. Koiran on myös oltava hyvin ohjaajansa hallinnassa.
– Koiran pitää olla oikeasti luotettava, painottaa Kaija.
Hän muistuttaa, että koirakolla on hirmuinen vastuu, kun viranomaisille ilmoitetaan esimerkiksi alueen olevan tyhjä, koska sen jälkeen etsintä keskitetään muualle.
Koiraa koulutetaan tositehtäviin noin kolmesta viiteen vuoteen. Kaikille koirille, joita käytetään poliisiviranomaisten apuna etsintätehtävissä suoritetaan VIRTA-käyttöönottotarkastus.
Ennen käyttöönottotarkastukseen pääsyä koiran sekä koiranohjaajan on suoritettava Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) tai Suomen Pelastuskoiraliiton (SPeKL) hälytystasovaatimus.
Etsintätehtävissä ohjaajilta vaaditaan Vapepan etsintäkurssin suorittamista, EA1-taitoja sekä suunnistustaitoa.
– Ohjaajalle on tärkeää muun muassa osata lukea maastoa ja ilmanvirtauksiakin, selittää Kaija.
Etsintöjä johtaa aina tilanteesta riippuen joko poliisi tai pelastusviranomainen.
– Yleensä liikkeelle lähdetään siitä, että omaiset ovat etsineet ensin kadonnutta itse ja sen jälkeen viranomaiset. Sitten otetaan yhteyttä meihin. Yleensä me lähdemme liikkeelle iltaa tai yötä vasten, kertoo Kaija.
Koira osaa napata maastosta niin tuoreen kuin vanhankin jäljen.
– Mutta joskus saatetaan lähteä seuraamaan ihan turhaakin jälkeä, toteaa Helander.
Maastossa Satu Soina ja Vilja löytävät kohteen! Vanhus on hyvässä kunnossa. Vilja saa uurastuksestaan palkaksi herkkuja ja pallon.
Ennen etsintöihin lähtöä oli Soinalla takanaan valvottu yö töissä yövuorossa. Kylmä ja kolea maasto kutsui kuitenkin aamusta treenaamaan.
– Kyllä monet kauhistelevat tätä mun treeni- ja työaikataulua, mutta harrastamaan vetää motivaatio päästä eteenpäin ja se, että tämä vain on niin kivaa sekä itselle että koiralle, Soina toteaa.
Vilja on hänelle kolmas harrastekoiransa, yli kymmenvuotiaat kultaiset noutajat ovat jo eläkkeellä.
– Koirien kanssa on harrastettu kaikenlaista metsästyksestä rallytokoon. Viljan kanssa tämä pelastuskoirahomma alkoi itse asiassa ihan vahingossa, kun käytiin vain tutustumassa treeneihin. Jäätiinkin heti koukkuun.
– Raunioetsintä tuli myös kuvioihin pari vuotta sitten ja sitä käydään Viljan kanssa treenaamassa Vantaalla sikäläisessä yhdistyksessä. Kesäkuussa kävimme pelastusopistolla Kuopiossa viikon PETO1-kurssin, eli pelastustoimen koiranohjaajakurssin, joka taas valmistaa jatkossa toimimaan yhteistyössä pelastuspuolen kanssa eri tehtävissä niin koiran kera kuin ilmankin, kertoilee Soina harrastuksestaan.
Pitkäjärven treeneissä mukana ollut somerolaisjoukko korostaa, että koiraharrastus yhdistää täysin eri aloilla olevia ihmisiä.
– Meillä on hyvä sakki.
– Tämä on mukavaa, mutta oppiminen on myös hyvin palkitsevaa, sanoo Helander.
Maastolenkiltään palannut, hengästynyt Satu Soina muistuttaa siitäkin, että…
– Tässä harrastuksessa saa tehdä jotain oikeasti tärkeää koiran kanssa, ehkä joskus jopa pelastaa jonkun hengen.
