Teksti Anne Kerminen, kuvat Mika Ruohonen
Kymmenkunta tulevaa äitiä ja isää valmistautui vauva-arkeen Someron neuvolan perhevalmennuksessa keväällä 1991. Kokoontumisien loputtua osa ryhmäläisistä halusi jatkaa yhdessäoloa viikoittaisten kahvitteluiden merkeissä. Vauvojen synnyttyä tapaamisia oli helpointa pitää vuorotellen kunkin jäsenen kotona. Vähitellen ryhmä muodostui seitsemän äidin vauvakerhoksi, johon vuosien varrella syntyi 17 lasta.
Kuudelle äideistä lapsi oli esikoinen, joten uutta opittavaa ja ihmeteltävää riitti. Nykyisin perheet ovat pieniä, eivätkä nuoret äidit juurikaan opi ”äititaitoja” suvun parissa, vaan tukea tarvitaan erityisesti lasten ollessa pieniä. Oli suunnattoman helpottavaa huomata, että kävimme kaikki samoja asioita läpi ja oli turvallista jakaa niin ilot kuin haasteetkin tutussa ryhmässä.
Vauvakerhoja tarvitaan
Tätä yhteisöllisyyttä tulee rakentaa aktiivisesti myös nykyisten uusien äitien välille. Erityisen tärkeää tämä on perheille, jotka ovat muuttaneet vastikään uudelle paikkakunnalle. Jos ei ole vanhoja tukiverkostoja sukulaisten, ystävien tai naapureiden taholta, vanhemmat voivat olla todella yksinäistä kotona pienen lapsen kanssa.
Vauvakerholaiset kannustavat lämpimästi esimerkiksi Someron neuvolaa kokoamaan nuoret äidit pienryhmiksi, jolloin kukaan ei jää yksin vanhemmuuden haasteiden kanssa.
Monta siskoa ja veljeä
Vauvakerho on ollut lapsille laajennettu sisarusparvi.
– Oli kiva leikkiä vauviskavereiden kanssa ja hiukan vanhempana jakaa opiskelukokemuksia. Linnanmäkireissut ja muut kesäkarkelot ovat jääneet mieleen. Vauvakerholaisista on tullut pisimmät ihmissuhteet, kun on oltu yhdessä alusta asti, summaa Olli Heinonen nyt 30 vuoden jälkeen.
Tutussa porukassa myös hiljaisemmat lapset ovat viihtyneet ja kaveruus on säilynyt aikuisuuteen asti.
Hauskoihin muistoihin liittyvät myös muutamat ulkomaanmatkat Tukholmaan, Tallinnaan ja Viipuriin. On myös vietetty yhteisiä Halloween- ja Oktoberfest-juhlia. Pihaleikit olivat suosittuja kesäaikaan ja talvisin on tanssitiin esimerkiksi rivitansseja.
Koti täynnä vieraita
Näin suuren vierasjoukon ”emännöinti” on ollut porukasta sekä hauskaa että haastavaa. Etukäteen oli kiva suunnitella, mitä tarjotaan kaverille ja vähän isompana lapset ovat osallistuneet aktiivisesti myös herkkujen valmistukseen. Hyvät tarjoilut ovat aina olleet osa elämystä. Hiljaisuus kahvipöydässä on ollut varma merkki emännän onnistumisesta. Kaveritaitojen lisäksi opittiin siten myös arjen kotitaloustaitoja. Koko katraan ollessa paikalla olivat kotien kaikki tuolit ja pöydät käytössä ja iloinen puheensorina oli melkoinen.
Äitien yhteisö
Viime vuosina, kun lähes kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, on vauvakerho ollut lähinnä äitien juttu. Yhdessä on käyty läpi elämän iloja ja suruja. Tutut luottoystävät ovat korvaamaton osa nykypäivää ja tulevaa. Kukin osallistuu ”vauvikseen” silloin kun itselle sopii.
Vauvakerho on helpottanut varmasti isienkin elämää alusta asti, kun äidit ovat päästelleet yhdessä höyryjä tarpeen mukaan. Usein vauvakerhon isät ovat olleet mukana synttäreillä ja muissa isommissa tapahtumissa, kuten näissä kolmekymppisissä. Myös heidän juttunsa näyttävät sopivan hyvin yhteen yhteisten kokemusten myötä.
