Somerolainen yli 90-vuotias nainen on miettinyt, onnistuuko hänen hautaamisensa kirkkomaahan, kun hän ei kuulu kirkkoon.
Seurakuntapuutarhuri Jouko Mäkinen sanoo kysyjälle löytyvän hautapaikan niin Someron kuin Somerniemen hautausmaaltakin. Seurakuntien on pitänyt vuodesta 2007 lähtien tarjota hautausmailta paikka myös uskonnottomille.
– Kirkkomaahan voi tulla haudatuksi, vaikka ei kuulukaan seurakuntaan. Sen sijaan hautapaikasta joutuu maksamaan tuplasti, jos ei ole somerolainen, selvittää Mäkinen.
Yhdeksänkymppinen haluaa tietää, voiko tuhkat sirotella jonnekin vainajalle rakkaaseen paikkaan tai voiko hänet haudata vaikkapa puutarhaan.
– Tuhkan voi levittää luontoon maanomistajan luvalla, sanoo Mäkinen.
Tuhka on haudattava tai pysyvästi sijoitettava yhteen paikkaan vuoden sisällä tuhkaamisesta. Krematorioilla on velvollisuus pitää kirjaa tuhkan hautauspaikasta, ja paikka tulee ilmoittaa kirjallisesti krematorioon viimeistään uurnaa noudettaessa.
Sen lisäksi rekisteriviranomainen, jossa vainaja viimeksi oli kirjoilla, haluaa tietää, mihin vainaja on haudattu.
Aluehallintovirastosta ei tarvita lupaa tuhkan hautaamiseen tai sirottelemiseen muualle kuin hautausmaalle, jos yksityistä hautapaikkaa ei muodosteta. Yksityinen hautapaikka ei muodostu, jos tuhkan hautaus- tai sirottelupaikalle ei laiteta hautamuistomerkkiä tai muuta näkyvää symbolia haudasta.
– Mutta arkun laittaminen muualle kuin hautausmaalle, vaatii arkkuhautausmaan perustamista. Siihen tarvitaan ensinnäkin maanomistajan lupa ja muutos kiinteistörekisteriin maan muuttamisesta hautapaikaksi, eli viranomaisilta erilaisia lupia, jotta maasta/kiinteistöstä muodostuu yksityinen hautapaikka. Se on mahdollista, mutta melkoinen lupakäsittely on käytävä läpi, toteaa Mäkinen.
Käsittelypaikkana on keskitetysti Itä-Suomen aluehallintovirasto.
Yksityisen haudan muistomerkkeineen voi perustaa esimerkiksi kesämökkitontille tai omaan puutarhaan, kun sille hakee luvan. Sitä ei voi kuitenkaan perustaa ihan minne vain, sillä lupaviranomainen vaatii hautapaikasta tarkat selvitykset, kuten myös haudan tulevasta hoidosta. Lupa tarvitaan, jos haudalle halutaan pienikin muistomerkki, oli kyseessä sitten tuhkauurna tai arkkuhautaus.
– Täytyy muistaa, että yksityinen hautapaikka määrittää maankäyttöä pitkään, sillä hautapaikka on rauhoitettu vähintään 25 vuoden ajaksi.
Hautapaikka merkitään kiinteistörekisteriin. Aluetta ei voi ottaa 25 vuoden aikana muuhun käyttöön. Se säilyy rauhoitettuna 25 vuoden jälkeenkin, eli ei katoa rekisteristä itsestään. Tuon ajan kuluttua voi kuitenkin hakea hautapaikan lakkauttamista, mikä vaatii uuden lupakierroksen.
Aluehallintovirasto myöntää luvan yksityiselle hautapaikalle. Paikan tulee olla hautaustarkoitukseen sopiva ja haudan perustamiselle pitää olla maanomistajan lupa. Mikäli hautapaikan läheisyydessä on naapureita, myös heidän mielipidettään kysytään.
Myös kunnan terveysviranomainen ottaa kantaa paikan soveltuvuuteen, jos kyseessä on arkkuhautaus.
Iäkäs somerolainen haluaa selvittää etukäteen hautausasiat, jottei omaisten tarvitse miettiä hänen viimeistä leposijaansa.
Jouko Mäkinen kehottaa kertomaan omaisille, miten ja minne haluaa tulla haudatuksi. Tahtonsa kannattaa tehdä tiettäväksi myös kirjallisesti, jotta asiasta on mustaa valkoisella.