Teksti ja kuvat Olli Salomäenpää

Tietoisuus ympäristön tilasta ja sitä uhkaavista asioista on nykyisin valtavirtaa. Luontoa ei käsitetä enää pelkästään hyödynnettävänä asiana, sitä pitää vaalia ja suojella. Tämä koskee myös vesistöjä.

Itämeren saastumisesta ja työstä tämän meren parantamiseksi on varmasti monilla tietoa, mutta Saaristomeri, sen tila ja ekologia ovat meille paikallisesti paljon merkittävämpiä. Kuinka moni tietää, että kaupunkimme halki kulkeva Paimionjoki on 110 kilometrin mitallaan sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan suurin Saaristomereen laskeva joki ollen myös sen suurin kuormittaja.

Eli sillä mitä me täällä joen yläjuoksulla teemme tai jätämme tekemättä on todellakin merkitystä Saaristomeren tilaan ja sen tulevaisuuteen.

”Tarttis tehrä jotakin”. Tämä ajatus kasvoi pikkuhiljaa monissa Paimionjoen vaikutuspiirissä eläville, oleville ja työskenteleville. Ja niinpä 12.5.2010 olivat asiat edenneet niin pitkälle, että Paimionjoki-yhdistyksen perustamiskirja perustettiin. Yhdistyksen tavoitteena on ollut sen alusta alkaen parantaa Paimionjoen vesistön tilaa niin että joki olisi ekologisesti terve ja virkistysarvoltaan korkea.

Perustettava yhdistys ja sen merkitys koettiin alusta alkaen hyvin merkitykselliseksi joen varrella sijanneissa kunnissa, jotka lähtivät varsin innokkaasti siihen mukaan myös yhdistyksen rahoittajiksi. Tätä muisteli yhdistyksen ensimmäinen toiminnanjohtaja Päivi Joki-Heiskala esityksessään yhdistyksen 10+1 -vuotisjuhlassa Härkälän kartanossa.

Tosin Turkua piti hiukan enemmän houkutella kuin muita, tai lähinnä heitä varten piti sorvata oma tapa perustettavan yhdistyksen tukemiseen.

– Yhdistys on muutenkin elänyt varsin onnellisten tähtien alla, se on onnistunut vuosien varrella myös rekrytoinneissaan erinomaisesti saadessaan aina asiasta innostuneita vastuunkantajia eri tehtäviin.

Somerolla Härkälän kartanossa pidetyssä juhlassa esitelmän pitänyt Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen apulaisprofessori Jari Hänninen johdatti kuulijansa viimeisestä jääkaudesta nykyhetkeen ja myös hieman tulevaisuuteen.

– Elämme edelleen edellisen jääkauden jäänteitä ja tämä prosessi jatkuu vielä seuraavat 10 000 vuotta, jonka aikana ilmasto lämpenee luonnollisesti kääntyen sen jälkeen kohti uutta jääkautta.

– Mutta ihminen on onnistunut myös kiihdyttämään tätä prosessia, joka näkyy monella tapaa Itämeren tilassa. Toimintamme lisää joen aiheuttamaa kuormitusta, mikä näkyy myös Saaristomeren rehevöitymisenä. Lisääntyneet sateet, lyhyemmät talvet, meriveden lämpötilan nousu, muutokset Itämeren suolapitoisuudessa, kaikki nämä vaikuttavat meren ekologiaan, jolla on taas puolestaan siinä elävään lajistoon.

On ennustettu, että meren pinta nousisi Suomessakin 10 metriä ylemmäksi. Mutta toisaalta maan kuoren odotetaan täällä vuosituhansien saatossa nousevan vielä 50 metriä, joten Jari Hänninen kehottikin varautumaan siihen, että yhdistyksen nimi pitää jossain vaiheessa tulevaisuutta muuttaa Paimionjoen perinneyhdistykseksi.

– Ja itämeren silakkaa voi syödä nykyisin huoletta. Jos on hyvä resepti.

Paimionjoki-yhdistys ja sen tekemä työ on siis alusta alkaen koettu tarpeelliseksi. Paljon on toki vielä tehtävää eikä hyvistä taikka tarpeellisista toimenpiteistäkään ole eri tahoilla aina täyttä yksimielisyyttä. Mutta tahtotilaa riittää ja se lupaa tietysti hyvää toiminnan tulevaisuuden kannalta.