Erilaista liikennettä

0

Taas kerran vajaan parin viikon oleskeluni aikana Espanjassa huomioni kiinnittyi ihmisten ajokäyttäytymiseen. Jalankulkijan on siellä selvästi turvallisempaa käyttää suojatietä kuin rakkaassa Suomessamme. Se taas pani miettimään, että miksi se on niin. Miksi olemme huonompia huomioimaan toinen toisiamme?

Miten käytöksemme sitten eroavat?

Espanjassa kun jalankulkija lähestyy suojatietä, niin autot pysähtyvät ja antavat tietä. Myös viereisen kaistan auto pysähtyy. Silti on hyvä katsoa rekisterinumeroita. Jos auto on Suomen rekisterissä, se voi ajaa pysähtymättä ohi. Se on häpeällistä siellä.

Kun tulin kotiin, liukkaat olivat alkaneet ja riskit kasvaneet. Kulkiessani Someron keskustassa, aika monet huomioivat hienosti jalankulkijan ja pysähtyvät suojatien eteen, eli kehitystä parempaan on vuosien mittaan tullut. Mutta on myös niitä, jotka pitkähköstä etäisyydestä huolimatta eivät ”ehdi” edes hiljentää. Jopa silloin kun sininen jalankulkijan merkkivalo vilkkuu kuljettajan huomiota helpottavasti, sain odottaa useamman auton ajan ylityshetkeä. Sitten fiksu ammattilainen, taksi, sattui kohdalle ja antoi tietä. Hän sai autonsa hyvin pysähtymään tienpinnan liukkaudesta huolimatta.

Ei odotus minua rasittanut ja haitannut, mutta herätti ajattelemaan asioita. Yleisesti ottaen lakia on hyvä noudattaa, liikenteessäkin.

Onko toisten huomioiminen ja huomaaminen oikeasti niin vaikeaa? Arvaan, että se on opittu tapa.

Luotetaan siihen, että kyllä se jalankulkija odottaa loputtomiin, vaikka sataa. Sade aiheuttaa heijastumia tuulilasiin ja heikentää näkyvyyttä. Siksi jalankulkijoiden pitäisi, siis pitää käyttää heijastimia jo hämärällä. Ne ovat halpoja. Paljon halvempia kuin sairaalakeikka, pysyvä invaliditeetti tai hautajaiset. Jos olemme jalan liikkeellä, käytetäänpä heijastimia autoilijoiden havainnoinnin helpottamiseksi. Yhteispeliä liikenne on.

Mietipä sitä, miltä tuntuu jos huonon ajotapasi takia ajat ihmisen päälle! Saat siitä ikuisen sisäisen vamman, jos olet normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen.

Ei ole vaikeaa opetella suojateiden huomioiminen. Se on päätös. Kun päätät opetella huomioimaan myös suojatiet ja jalankulkijat, opit halutessasi senkin asian muutamassa viikossa. Vaikeaa se ei ole.

Kyse on oman toimintatapansa muuttamisesta. Kukaan muu sitä ei voi sinulle opettaa kuin sinä itse. Poliisi voi sakottaa, mutta se ei auta, jos et itse muuta ajattelutapaa ja käyttäytymistäsi. En minäkään sitä voi puolestasi tehdä, toivon kyllä, että kirjoitukseni herättäisi sinut ajattelemaan asiaa ja toimimaan oikein tulevaisuudessa. Kyse on sinun edustasi. Oikein toimimalla vältät vahingot.

Melko turvallisesta liikkumisesta vielä turvallisempaan on yhteinen etumme ja ilomme, sitä toivoen.

Kyösti