Oinasjärven koululla järjestettiin taidepajapäivä, jonka aikana oppilaat saivat tutustua erilaisiin taiteenteon muotoihin jopa kansainvälisesti tunnettujen taiteilijoiden opissa.
Somerniemellä asuvat taiteilijat Antti Laitinen, Hanna Saarikoski ja Pilvari Pirtola viettivät koululla kokonaisen päivän oppilaita ohjaten ja taiteen tekemistä sekä ideointia opettaen.
Kolmikko saikoulussa innostuneen vastaanoton. Luvassa oli koko koulupäivän kestänyt taidepaja, jossa oppilaille näytettiin erilaisia tapoja tehdä taidetta.
– Tämä on tosi kivaa! Pääsee kokeilemaan erilaisia taidelajeja, kertoi työn touhussa ollut Elli Välttilä teemapäivää.
Hän piirsi Antti Laitisen ohjaamassa luokkahuoneessa parhaan kaverinsa Hilla Kesäniemen kanssa yhteistä työtä.
– Me on oltu eskarista saakka parhaita kavereita. Tämä on Kaverityö, joka kertoo ystävyydestä ja siitä millaista se voi olla, Välttilä kuvaili.
Kaksikolla oli edessään paperit, jotka yhdistämällä muodostivat sydämen. Sen ympärille he lisäilivät ystävyyttä kuvaavia sanoja.
– Tavanomaisestakin työstä voi tulla tosi kiinnostava, kun siihen lisätään tekstiä, totesi Laitinen.
Idean taidepajapäivästä keksi Somerniemen kehittäminen -ryhmän aktiivi ja Oinasjärven koulun oppilaan äiti Johanna Ristimäki. Hän vinkkasi asiasta Laitiselle, joka otti vaimonsa Saarikosken ja ystävänsä Piirtolan kanssa keskusteltuaan yhteyttä kouluun.
– Olin heti valmis idean toteuttamiseen, sanoo koulunjohtaja Satu Koivuniemi.
Pieni kyläkoulu taipuu joustavasti tämäntyyppisten toimintojen toteuttamiseen.
– Ainoa ongelma oli oikeastaan aikataulujen sovittaminen, sillä meidän kaikkien työaikataulut ovat hyvin epäsäännölliset, totesi Pirtola.
Taiteilijoilla on omia lapsia Oinasjärven koulussa ja Saarikoski sanoikin olevansa tosi iloinen siitä, että he saivat näin omaa osaamistaan hyödyntämällä osallistua koulun toimintaan.
Koivuniemi oli puolestaan todella kiitollinen siitä, että oppilaat saivat opetusta tunnetuilta ja menestyneiltä taiteilijoilta. Häntä harmitti se, että koulun budjetti tapahtuman järjestämiselle oli nolla euroa.
– Mahtaisikohan kukaan muusikko tai teatteriryhmä tulla ilmaiseksi esiintymään, hän pohti.
– Kaikki oppilaat kyllä innostuvat aina kovasti, kun on jotakin uutta tarjolla.
Koronan vuoksi on monet arjen piristykset, kuten viimeisimpänä myyjäiset, jouduttu perumaan.
– Mutta joulujuhla me pidetään, tosin ulkona. Näitä tänään tehtyjä töitä laitetaan esille ikkunoihin, ja niitä voi sitten ulkoa päin joulujuhlapolulla katsella, Koivuniemi vinkkaa.
Pajapäivä alkoi sillä, että taiteilijat esittelivät oppilaille omia tekemisiään ja töitään. Vastaanotto oli todella innostunutta.
– Käyn myös yliopistoissa kertomassa taiteesta ja täällä esitettiin paljon enemmän kysymyksiä kuin siellä, naurahti Pirtola.
Laitinen kertoi, että hänellä taiteen tekeminen on ideapohjaista. Hänen innostamanaan oppilaat keksivätkin mitä hulluimpia ideoita, joita voisi taiteessa toteuttaa.
– Jättimäinen muurahaiskeko!
Hanna Saarikosken johdolla kokeiltiin elävän mallin piirtämistä hiilellä. Oppilaat kokeilivat niin mallina oloa kuin hiilenkin käyttöä.
Saarikosken omaa hiilenkäyttöä voi käydä katsomassa esimerkiksi Kansallisgallerian verkkosivulla, jossa C-nimisellä videolla taiteilija kulkee hiilipukuun pukeutuneena ympyrää ja samalla maahan piirtyy yhä tummeneva kehä.
Pajan jälkeen Saarikoski lupasi toimittaa kouluun teoksestaan yli jääneitä hiiliä innokkaiden piirtäjien käyttöön.
Myös mallina olo oli oppilaille uusi, mukava kokemus.
– Piirrettävänä oleminen on hyvin erilaista kuin valokuvattavana. Siinä ei jännitä niin paljon, tietää Saarikoski.
Viiden minuutin mallina olon jälkeen Lilli Käkönen vahvisti hänen näkemyksensä.
– Mukavaa oli, totesi tyttö ja lähti uteliaana tutkimaan, millaisia piirroksia hänestä oli tehty.
– Tosi hyviä ovat, Lilli kehui.
Pilvari Pirtolan kanssa lapset pääsivät kokeilemaan grafiikan painamista. Painomustetta levitettiin telalla muovilevylle, jonka jälkeen siihen piirrettiin kuvioita tulitikulla ja pumpulipuikolla. Valmis kuva telattiin paperille.
– Minä piirrän mielikuvistusta, paljasti Luukas Mäkinen, joka kuvasi itseään aika herkäksi kuvantekijäksi.
Valmiit teokset ripustettiin pyykkinarulle kuivumaan.
Oppilaiden kirmatessa välitunnilla ulos, taiteilijatrio ihaili tehtyjä töitä.
– Monenlaisia kivoja ratkaisuja on löydetty. Ja kivaa on ollut itselläkin, kiteytti Saarikoski ohjaajien tunteet.
