Teksti ja suurin osa kuvista Paola Hernandez
Kun olin pieni, joulukuu oli minulle yksi odotetuimmista kuukausista. Ei vain siksi, että silloin on syntymäpäiväni, vaan koska kotikaupungissani Xalapassa, Veracruzissa, Meksikossa kuukausi on kylmä ja kostean sumuinen. Jouluvalot ja koristeet kaduilla, taloissa ja kaupoissa loivat lämpimän ja miellyttävän tunnelman kaupungin halki. Keskustan kauniita kujia oli mukava kävellä, katsella ja nuuskutella kahvin tuoksua.
Meksikossa jossain on kylmää ja jossain ei, kuten Meksikon Karibialla, jossa lämpötila voi talvella olla 19–30 lämpöastetta.
Kun olin pieni, kokoonnuimme jouluna tavallisesti isovanhempieni luona. Jokainen toi mukanaan ruokaa, kuten enchilado-kalkkunaa, marinoitua sisäfileetä, kermaspagettia kinkulla ja ananaksella, spagettia tomaattikastikkeessa, valkoista leipää, paahdettua kanaa ja omenasalaattia jälkiruoaksi. Juomaksi tarjolla oli horchata-vettä (vesi kaurahiutaleella, riisillä tai kookospähkinällä), hedelmäpunssia, siideriä ja rompopea (kananmunat, maito ja ruokoviina rommi ovat sen perusraaka-aineet).
Söimme illallisen 24. joulukuuta kello 22. Meillä se oli hyvin harvoin keskiyöllä, kuten Meksikossa on tapana jouluillallinen nauttia.
Joskus lauloimme lauluja, jotka on tehty posadassa, yhteisöjuhlassa 16.–24.12. Sana posada tarkoittaa espanjaksi majataloa tai suojaa. Nämä laulut kertovat Raamatun tarinaa Marian ja Joosefin matkasta Betlehemiin ja oleskelupaikan etsimisestä, kun Marian synnyttämisen aika tuli.
Meksikossa yksi yleisimmistä uskonnoista on katolinen. Tästä syystä monet juhlat liittyvät katolisiin tapahtumiin. Eli rikotaan piñata, syödään paljon, vietetään aikaa ystävien ja perheen kanssa, vaihdetaan lahjoja ja jopa yritykset tekevät omat Posada-juhlansa työntekijöille.
Kouluissa, teattereissa ja kirkoissa on esityksiä nimeltä pastorelas. Sen teemana on paimenten kulkue. Paimenet saapuvat Betlehemiin tarjoamaan lahjoja Jeesukselle. Matkan varrella paholainen suostuttelee heidät luopumaan tehtävästään. Silloin enkeli ilmestyy muistuttamaan tavoitteesta. Usein esitykset päättyvät yhteiseen juhlaan, posadaan.
Veracruzin ja Yucatánin osavaltioissa järjestetään myös kävelykierros oksilla koristelluilla kaduilla ja lähiöissä. Kierroksella lauletaan joululauluja. Ihmiset menevät taloihin pyytämään rahaa. Se on hauskaa hupia perheille ja usein sen tiimoilta järjestetään jopa kilpailuja, kuka kerää eniten.
Kaikki posadat ja kävelykierrokset tehdään ennen joulua. Minun on myönnettävä, että monta kertaa sammutimme talosta valot, koska noin 10 ryhmää kiersi kulmilla yön aikana.
Kun olin pieni, ei ollut tapana saada lahjoja jouluna. Ehkä USA:ta lähinnä olevissa osavaltioissa näin oli. Nykyään Meksikossa joulupukki ja lahjojen antaminen lapsille ovat jo yleisiä tapoja.
Kun saavuin Suomeen, sanoin että nyt olen Joulupukin maassa ja saan lahjan! Kyllä olen saanutkin. Yksi niistä on suomalainen perheeni. Se on ottanut minut vastaan suurella kunnioituksella ja kiintymyksellä. Ystävät ovat tehneet Someron kokemuksestani vielä kauniimman.
Lumen näkeminen jouluna oli tapahtuma. Lunta olin nähnyt vain elokuvissa. Vaikka Meksikossa on lunta talvella, sitä ei ollut paikoissa, joissa asuin. Xalapan ympärillä on lunta, mutta kotikaupungissani oli vain pakkasta. Meksikon Karibia, palmuista putoaa kookospähkinöitä! Ja on tietysti upeita auringonnousuja ja -laskuja.
Ensimmäinen jouluni Suomessa oli todella kaunis. Tein lumiukkoja, vaikka minulle kerrottiin, että talvi oli Suomen pahin (2019). Tästä huolimatta minulla ja tyttärelläni oli hauskaa. Teimme ensimmäistä kertaa piparkakkutalon. Olin nähnyt sellaisen vain televisiosta. Kotikaupungissani on tapana tehdä seimi, joka edustaa paikkaa, jossa Jeesus syntyi. Seimi yleensä asetetaan joulukuusen alle, ja sen teimme isäni kanssa.
Pidän piparkakkutalon tekemisestä, se on hauskaa, luovaa ja iloista. Se on taidetta ja vaatii sorminäppäryyttä.
Luulenpa, että sekä Meksikossa että Suomessa perhe lepää 25. joulukuuta. Syömme sen, mitä jouluillallisesta jää yli. Meksikossa tapasimme toisiamme uudelleen tai nukuimme kaikki isoäidin luona tai siellä, missä jouluillallinen oli syöty.
Talo oli täysi! Oli niin hauskaa viettää aikaa yhdessä ja pelata serkkujen kanssa. Päivä oli syömisen, leikin ja jouluelokuvien katselun päivä. Onneksi ei ollut jalkapallopelejä!
Meillä ei ollut tapana antaa lahjoja. Meksikolaiset lapset odottavat lahjoja yleensä kolmen kuninkaan päivänä, joka on tammikuun 6. päivä. Sinä päivänä syödään myös herkullista rosca de reyesiä kuuman suklaan kanssa.
Täällä Somerolla Joulupukki on käynyt meillä kahdesti ja tyttäreni antaa hänen olla vain puutarhassa. Hän ei ole vielä saavuttanut Saden luottamusta päästäkseen taloon. Tyttö on kyllä erittäin iloinen nähdessään pukin kävelevän ulkona ja varsinkin siitä, kun punanuttu jättää ison pussin täynnä lahjoja!
Joulun viettäminen Meksikossa tai Suomessa on erilaista, mutta perheen ja läheisten ystävien yhteiselo on sama.
Toivotan hyvää joulua täynnä kauniita halauksia, suudelmia, herkullista ruokaa ja hyviä hiljaisia hetkiä perheen ja ystävien kanssa.
Feliz Navidad 2021!
Paola Hernandez
Paola Hernandez asuu miehensä Markus Timosen ja tyttärensä Saden kanssa Somerolla.
