Somerolainen Minna Marttinen istuu kahvilassa koira vieressään. Kesken kahvittelun musta labradorinnoutaja tökkää naista käteen.
– Anteeksi, mun pitää ottaa nyt lääke, toteaa Marttinen keskustelukumppanilleen.
Koira ei tunne kelloa, eikä edes lue Marttisen eleitä, vaan haistaa hänen hengityksestään, että pian iskee kipu.
Näitä koiria, joilla tuntuu olevan liki mahdoton tehtävä – ilmoittaa omistajalleen kivusta ennen kuin se edes alkaa – on Suomessa tällä hetkellä reilut kymmenen.
– Maailmanlaajuisesti ensimmäinen varsinainen kipukoira koulutettiin Suomessa 2015. Kokeilimme, pystyykö koiran opettamaan tunnistamaan kipukohtauksen ja varoittamaan siitä ennakkoon, kertoo tuolloin kyseisen koiran, Martin, itselleen kouluttanut Marttinen.
Nyt Marttisen vieressä istuu Assi, 1,5 vuotta. Se on Somerolla koulutettavana emännälleen/isännälleen, jota se ei vielä edes tunne. Assi on täällä karkeasti arvioiden puoli vuotta ja sitten se muuttaa kotiinsa, jossa koulutus jatkuu vielä puolisen vuotta.
Somerolle alkuvuodesta muuttanut Marttinen on koulutukseltaan AMK kätilö/sairaanhoitaja. Työkokemusta hänellä on vanhustenhoidosta, kotisairaanhoidosta, akuuttisairaanhoidosta, naistentaudeista ja synnytysten hoidosta. Hänellä on myös vankka kokemus kivun hoidosta niin leikkaus-, synnytys- kuin saattohoitovaiheen aikana. Lisäksi hänellä on eläinavusteisissa palveluissa käytettävien eläinten kouluttajan tutkinto.
Marttinen on Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry:n jäsen. Toimiessaan kätilönä hän oli osastollaan varhaisenvuorovaikutuksen vastaavana.
Marttinen vammautui vuonna 2010 ja kärsii nyt kroonisista kivuista. Kyseessä ei ollut onnettomuus, vaan hänellä todettiin 2009 sidekudossairaus, ehlers-danlos -oireyhtymä.
– Nivelsiteet ovat kuin löysät kuminauhat, hän kuvailee.
Selkäkivut ovat vaivanneet nuoresta saakka ja pahentuneet iän myötä. Marttinen pystyy kävelemään, mutta tarvitsee kipujensa vuoksi myös pyörätuolia.
Hän oli itse pitkään jonottamassa avustajakoiraa, mutta odotteluun kyllästyneenä päätti 2012 kouluttaa sellaisen itse.
Suomen ensimmäiseksi kipukoiraksi valmistui 2015 Martti, jonka kouluttamisessa oli apuna paljon avustajakoiria kouluttanut Nona Borgström. Yhdysvalloissa on koulutettu aiemminkin migreenikoiria, mutta kipukoiria ei ole tällä hetkellä Suomen lisäksi kuin Ruotsissa.
Alkuun Marttinen uskoi koiransa reagoivan kipukohtausta ennakoiviin ilmeisiin ja eleisiin. Martti opetettiin tökkäämään kuonolla kättä merkiksi oireita huomattuaan.
– Yleensä Martti makasi lattialla, ja jos mulla tuli kipeätä, niin se pomppasi ylös ja tuli muistuttamaan, että nyt pitää vaihtaa asentoa.
Myöhemmin alkoi kuitenkin näyttää siltä, että tunnistavana tekijänä saattaisikin toimia haju. Marttinen huomasi, että Martti saattoi reagoida myös vieraaseen ihmiseen. Pian huomattiin, että Martti pomppasi säännöllisesti ylös Marttisen maatessa hoidettavana fysioterapeutin pöydällä.
2017 perustettiin InnoMediDogs-yhdistys, jonka puheenjohtajana Marttinen toimii. Yhdistys on perustettu selvittämään, millä eri tavoin koiran aisteja voi käyttää palvelemaan terveyden, sosiaali- ja hoitotyön tukena. Tällä hetkellä yhdistys on keskittynyt kipukoirakoulutuksen kehittämiseen ja tutkimuksen tukemiseen.
– Suomessa koulutetut kipukoirat ovat toimineet muun muassa CRPS- kipuoireyhtymä-, migreeni- ja dystoniapotilaiden apuna.
– Keväällä 2017 järjestimme avustajakoirayhdistyksen ja Invalidiliiton tiloissa kuudelle avustajakoirakolle kipukoirakurssin. Selvitimme, pystyykö koiran kouluttamaan perinteisen hajuerottelun kautta tunnistamaan erityyppisiä kipuja ennakkoon. Saimme selville, että kipuhajun pystyy eristämään purkkiin ja jopa viisi koirista oppi tunnistamaan hajun, Marttinen kertoo.
Uranuurtajana toimineen Martin työt kipukoirana päättyivät valitettavasti sen omiin selkäkipuihin.
– Jouduin hankkimaan Martille uuden kodin. Se käy kyllä edelleen kylässä ja hoidossakin luonani.
Martin jäätyä eläkkeelle työtä jatkoi Minnan uusi avustajakoira kultainennoutaja Peppi.
Marttisen kotoa löytyy tällä hetkellä kolme koiraa. Eli Pepin lisäksi harrastekoira Weikka (whippet) sekä erityisesti pojalle otettu lemmikkikoira, amerikankarvatonterrieri Wille, joka tosin on karvainen.
Marttinen on elänyt koko elämänsä eläinten parissa, muun muassa kilpaillut kouluratsastuksessa sekä kasvattanut rotukissoja ja -koiria.
Kipukoiria kouluttaessaan Marttinen sanoo olevan hyötyä pitkästä historiasta eläinten parissa, mutta myös siitä, että hänellä on kokemusta kivusta niin kipupotilaan, hoitajan kuin omaisenkin näkökulmasta syntymästä kuolemaan.
Assi tökkää taas Marttisen kämmelselkään, kun koira on haistanut Minnan uloshengityksestä tuloillaan olevan kipuaallon. Marttinen ottaa käteensä TENS-kivunlievittäjälaitteen ja säätää sitä. Koira rauhoittuu.
– Kokemuksen myötä koira oppii, mikä auttaa juuri hänen isäntäänsä, onko se lääke vai jokin muu.
Kivun tunnistamisessa ennakkoon on useita hyötyjä. Esimerkiksi kipulääke voidaan ottaa ennakoidusti ajoissa. Se voi mahdollistaa myös ennaltaehkäisevän kivunhoidon lääkkeettömin keinoin. Koira pystyy myös eleillään kertomaan, että nyt ei kannata lähteä vaikkapa kauppareissuun, kipukohtaus on lähellä.
Esimerkiksi kuntoutustoiminnassa kipuhajun tunnistava koira pystyy puolestaan kertomaan, kuinka paljon harjoituksia voidaan tehdä päivässä.
– On sellaisiakin potilaita tai lapsia, jotka eivät edes osaa tai pysty kertomaan, milloin kipu tuntuu, Marttinen muistuttaa.
InnoMediDogs työskentelee kipukoiraprojektissa yhteistyössä Ortonin kipupoliklinikan ja Suomen kuulo- ja tukikoirayhdistyksen kanssa. Toiminnassa on mukana myös koirien hajutyön ekspertti, Ilkka Hormila, joka on tehnyt pitkän uran poliisikoirien kouluttajana ja on maailmanlaajuisesti arvostettu koirien hajutyön osaaja.
– Tällä hetkellä koulutamme kipukoiria, jotka saatetaan töihin yhteistyössä Ortonin moniammatillisen tiimin kanssa.
Tällaiseen tiimiin kuuluu esimerkiksi fysiatri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, hoitaja, lääkäri ja sosiaalinen kuntouttaja.
Koiran saavalla ihmisellä pitää olla todettu invalidisoiva kipu. Koiraa ei tarvitse aina hankkia erikseen. Jos koira löytyy kotoa jo valmiina, on siitäkin mahdollisuus kouluttaa kipukoira, mikäli se ominaisuuksiltaan toimintaan soveltuu. Periaatteessa koiralta vaaditaan terveys- ja luonnetestin läpäisyn lisäksi samantyyppiset ominaisuudet kuin esimerkiksi miltä tahansa avustaja- tai poliisikoiralta. Myös peruskoulutus on sama.
Strackjohan-säätiön tulella kipukoiria pystytään kouluttamaan 1–2 vuodessa.
Koulutetun koiran arvo on noin 25 000 euroa.
– Koiran avustuksella saadaan valtavasti säästöjä. Osalla potilaista lääkemäärät ovat vähentyneet puoleen ja joillakin vakituiset, jopa viikoittaiset, poliklinikkakäynnit ovat jääneet kokonaan pois.
– Jotkut kipupotilaat erakoituvat helposti koteihinsa. Koska etukäteen ei tiedä, milloin kipu iskee, he eivät uskalla lähteä ihmisten ilmoille. Koiran avulla on kuitenkin uskaltauduttu elämään normaalia elämää. Moni on myös todennut, että jopa suhtautuminen kipuun on muuttunut positiivisemmaksi.
InnoMediDogs
– innovatiivinen koiratyön yhteisö, joka kokeilee, tutkii ja selvittää koiran mahdollisuuksia olla terveytemme tukena arjessa
– jäsenet koostuvat terveydenhuollon-, sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaisista, puheenjohtaja on somerolainen Minna Marttinen
– tavoite on terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen tukemalla ihmisen ja koiran vuorovaikutusta
– tällä hetkellä keskittynyt kipukoirakoulutuksen kehittämiseen ja tutkimuksen tukemiseen
Yrityksiä yhteistyöhön?
Opas- ja avustajakoirien vieminen esimerkiksi ravintoloihin, elintarvikeliikkeisiin, virastoihin ja harrastustiloihin on sallittua. Somerolla virallisia avustajakoiria on kaksi.
Koulutuksessa olevilla koirilla näitä etuoikeuksia ei ole.
Assia kipukoiraksi kouluttava Minna Marttinen toivookin nyt yhdistyksiä ja yrityksiä yhteistyöhön, jotta hän voi kouluttaa koiraa mahdollisimman erilaisissa olosuhteissa ja paikoissa, hiljaisissa tai ruuhkaisissa, sekä monenlaisissa ympäröivissä hajuissa. Koulutuspaikaksi tarvitaan siis ihan kaikenlaisia paikkoja, joita ihmiset ylipäätään käyttävät.
– Esimerkiksi K-Marketissa olemme saaneet käydä ostoksilla ja Cafe Rosessa kahvilla.
Samalla hän muistuttaa ihmisiä, joita he Assin kanssa kohtaavat, olemaan täysin piittaamattomia koiran suhteen.
– Työssä olevaan koiraan tulee suhtautua kuin ilmaan. Sitä ei tervehditä eikä siihen oteta kontaktia millään tavalla, ei sanoin eikä elein, Marttinen opastaa.
Koulutuksessa olevan koiran tunnistaa liivistä, jossa lukee kipukoirakoulutus.