Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä
– Somerniemellä on into ja tahto pitää alue elossa. Tänne tarvitaan monenlaista elämää. Olen kylätoimikunnassa mukana, ja meillä on toiveena saada kylälle taas puotikahvila, sanoo Alina Kiuru asuttuaan kahdeksan vuotta Somerniemen Vesanojalla.
Kiuru on kotoisin pienestä kylästä Kurusta, joka nykyään kuuluu Ylöjärveen. Alue kuihtuu vähitellen, kun nuoremmat ihmiset muuttavat pois.
– Kyläkoulu on lapsille rikas kasvuympäristö, ja koulu pitää kylän elävänä. Pelkkä täällä olevien syntyvyys ei riitä, vaan tarvitaan myös alueelle muuttavia lapsiperheitä. Jotta lapsiperheet tulevat, tarvitaan koulu, Kiuru pohdiskelee.
– Emme me ole ainoita maallemuuttajia. Nyt kun etätyöt yleistyvät, muuttoliikettä maalle on, Kiuru muistuttaa.
Alina Kiurun ja Marko Blombergin kotoa koululle on 12 kilometriä. Nyt perheen 8-vuotias Leo -poika viedään kouluaamuina taksilla kotoa entiselle Jonten kaupalle, josta koulumatka jatkuu bussilla. Yläkoulu löytyy aikanaan Somerolta 23 kilometrin päässä kotoa.
– Koulun läheisyys helpottaa arjen pyörittämistä, Kiuru toteaa.
Se on helppo uskoa, sillä Kiuru matkaa työnsä perässä naapurikuntiin ja Marko Blomberg päivittäin Perniöön. Teollisuusmaalarina työskentelevän Blombergin työmatka on suuntaansa 75 kilometriä.
– On tiedossa, ettei koulujen lakkauttamisesta tule aina niitä säästöjä, millä lakkauttamista perustellaan. Ihmisten asumiseen tarvitaan työtä, asuntoja ja kouluja, Kiuru muistuttaa.
Hän ei kuitenkaan ole kovin huolissaan oman lapsensa koulunkäynnistä kyläkoulussa, sillä hän arvelee lakkauttamispäätöksen vievän aikaa. Kyläkoulu on lasten etu ja vaikuttaa koko alueen elinvoimaisuuteen. Hän kertoo olevansa toiveikas sen suhteen, että kyläkoulut saisivat jäädä pysyvästi toimintaan.
Upea paikka
Perheen koti on hienossa paikassa Vesanojalla. Talon lähellä piha laskee jyrkästi lampeen, jonka takana solisee puro. Kolmen hehtaarin alueelle mahtuu niin puutarha huvimajoineen kuin halliin tehty hevostallikin sekä tarhat ja valaistu ratsastuskenttä.
– Talo on rintamamiestalo, jota oli laajennettu 70-luvulla ja remontoitu 2000-luvulla. Jossain välissä talo oli vapaa-ajanasunto, ja kun muutimme tänne, se muutettiin jälleen pysyväksi asunnoksi, Kiuru juttelee.
Kiuru sen enempää kuin Blombergkaan ei ollut ennen muuttoa käynyt koskaan Somerolla. Somero itsessään ei myöskään ollut muuttamisessa se juttu, vaan talo Vesanojan maalaismaisemissa.
– Karkkila, Forssa ja Salo ovat täältä 35 kilometrin säteellä. Siinä mielessä sijainti on hyvä, Kiuru perustelee.
Ratsastusvalmennusta yrittäjänä
Se, että kylällä on elämää, vaikuttaa tulevaisuudessa myös Kiurun omaan yritystoimintaan. Jotta tapahtumia, esimerkiksi ratsastuskoulutusta, kannattaisi järjestää, pitäisi jonkun lähiseudultakin osallistua, ettei kaikkea työtä tarvitsisi tehdä matkojen takana.
Tällä hetkellä Kiuru valmentaa toistakymmentä ratsastajaa ja ajaa työn perässä Vihdissä, Forssassa, Somerolla ja Salossa. Hän korostaa pitkäjänteisen harjoittelun merkitystä; jokaisella ratsastuskerralla aloitetaan tekeminen tavallaan alusta. Valmennettavat ovat erilaisia, osa on junioreita, osa aikuisia. Osa tähtää kilpailuihin ja osa tahtoo muuten kehittää taitojaan.
– Näen valmentautumisen pitkäjänteisenä yhteistyönä. Tekeminen on matka, Kiuru kuvailee.
Hän tietää, mistä puhuu, sillä omaa pitkän kilpailu- ja valmennuskokemuksen.
Hän kannustaa valmennettaviaan ja muitakin ratsastajia ratsastuksen lisäksi myös katsomaan muiden ratsastusta esimerkiksi kilpailuissa ja valmennuksissa sekä videolta. Katsoessaan toisten suorituksia tajuaa, ettei ratsastus ole millään tasolla virheetöntä. Kilpailuiden katsominen auttaa ison kuvan luomisessa, ja sen, ettei omassa tekemisessä saa olla myöskään liian perfektionisti.
Kiurulla on kokemusta yrittäjyydestä ennestään. Tampereella asuessaan hän toimi talliyrittäjänä. Sen jälkeen, ennen Somerniemelle muuttoa, hän oli muun muassa ravintola-alalla ja S-ryhmässä myyjänä.
Somerniemelle muuton jälkeen hän työllistyi matkailun pariin, mutta sairastui burnoutiin, joka pysäytti hänet pitkäksi aikaa. Siitä toipumisessa isossa merkityksessä olivat hevoset.
– Sen takia halu palata hevosalalle voimistui. Valmentajakoulutuksen jälkeen perustin oman toiminimen, Kiuru toteaa.
