Someron keskusta on mielestäni kauneimmillaan joulukuussa. Erityisesti, kun on satanut vähän lunta ja jouluvalot tuikkivat.
Kiitos taas kerran kaikille vaivaa nähneille, niin yrittäjille kuin kaupungintalon väellekin hienosti valaistusta kadustamme. Katu ei kylve valoissa, mutta on kaunis ja tunnelmallinen. Tyylikäs.
Myös putiikkien näyteikkunoihin on satsattu. Joku ilta kannattaa jättää somettaminen ja googlettaminen ja lähteä happihyppelylle keskustaan tätä kaikkea kaunista katselemaan.
Oman lisänsä tuovat myös hienosti valaistut rakennukset, kivimakasiini etunenässä.
Myös asuntoalueilla alkaa olla todella tunnelmallista. On mukava bongata pieniä erikoisia yksityiskohtiakin, kuten valaistu moottoripyörä Pajulaan johtavan Härkätien varrella.
Silloin tällöin keskustan tyhjiin seiniin toivotaan muraaleja. Itse toivoisin mieluummin maalaishenkistä ja pienimuotoista valotaidefestivaalia, Lux Helsingin tapaista tapahtumaa. Se sopisi upeasti esimerkiksi joulukadun avauksen yhteyteen, kun väki on liikkeellä.
Somerolla on useita upeita taiteilijoita, innostuisikohan joku tai jopa useampi.
Tietysti se vaatii taas kerran puuhajoukon ja sponsorit ja/tai avustuksen kaupungilta, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Omat resurssit kun riittävät lähinnä vain siihen.
Meillä kotona valot lisääntyvät päivä päivältä. Muutama on käytössä ympäri vuodenkin. Kun esimerkiksi elokuisena iltana istuskelee ulkona, on kiva sytyttää tunnelmalliset valot ympärille.
Enemmän jouluvaloja on sisällä kuin ulkona. Johtunee siitä, että vastuu ulkovaloista on miehelläni Kaitsulla ja sisävaloista itselläni. Mutta Kaitsu osaa kyllä kauniisti valoja ulos laittaa.
Sosiaalisessa mediassa on huomattu jouluvaloinnostukseni. Facebook-kaverini jopa hiukan naljailevat aiheesta. ”Ei ihme, että Somerolla oli sähkökatko, Merilällä sytytettiin jouluvalot”, kommentoi joku kerran sivullani.
Ollessani ostoksilla vastaan tuli työkaverini Ulla, joka puhkesi hersyvään nauruun ostoskärryni nähdessään. Olihan siinä nyt taas jokunen uusi valoketju, mutta en niitä kuitenkaan läheskään joka vuosi uusi. Nyt oli vain osa mennyt jo niin huonoon kuntoon, että piti täydentää varastoja.
Ovathan ne täysin turhia, kuluttavat energiaa ja aiheuttavat lisäjätettä, mutta valoja ihaillessa tulee vain niin hyvä mieli.
Kun on koko syksyn katsellut arkisella aamukahvilla mustaa, kuraista kotipihaa ja äkkiä ikkunan takana tuikkivatkin sadat (tai tuhannet) pikkuiset valotähdet, tuntuu kuin aamupuurokin maistuisi paljon paremmalta ja kahviin olisi lorautettu salaa sulaa suklaata.
Sari Merilä
päätoimittaja
