Sisaruskatraamme esikoisen palattua kotiin ensimmäisenä koulupäivänään sain kuopuksena kuulla erään hänen koulutoverinsa kertoneen, että joulupukkia ei ole olemassa. Tieto järkytti ja sen todenperäisyys arvelutti. Joulupukkiin kai uskoin vielä joitakin vuosia ainakin joulun alla ja varmuuden vuoksi.
Varmuuden vuoksi uskominen taitaa olla aika yleistä ainakin meidän luterilaisten piirissä. Täysin mahdotonta ei ole, että kirkkoon jonkun mahtimiehen hautajaisiin saapuneen talollisen nähdään liikuttavan huuliaan Uskontunnustuksen aikana, vaikka hänet tunnettaisiinkin jumalattomana rienaajana ja irstailijana ja tiedettäisiin hänen ehkä jopa pieksevän hevostaan.
Vastasyntyneeltä ei kysytä uskonnollista vakaumusta, vaan vanhemmat päättävät sen yleensä hänen puolestaan. Valinnanvaraa vastasyntyneellä kyllä olisi. Kristinusko, islam, sekularismi/uskonnottomuus/agnostismi/ateismi, hindulaisuus, taolaisuus, konfutselaisuus, buddhalaisuus, etniset uskonnot, Afrikan perinteiset uskonnot, sikhiläisyys, spiritismi, juutalaisuus, bahailaisuus, jainalaisuus, sintolaisuus, Cao Dai, zarahustralaisuus, Tenrikyo, uuuspakanallisuus, unitaariuniversalismi ja rastafarilaisuus, luettelee kaverini Wiki Pedia maailman uskonnot, kun tulen häneltä niistä kysyneeksi. Eivätkä uskonnot lopu siihenkään, sillä onhan muun muassa kristinuskokin jakautunut useisiin suuntauksiin.
Uskontoja parodioiva pastafarismi on oma mielenkiintoinen ja maailmalla laajalle levinnyt lisänsä uskonnolliseen yhteisöön. Sen kannattajat ”uskovat” Lentävään spagettihirviöön ja uskonnollisena päähineenä käytetään pastasiivilää. Uskoa voikin mihin vaan, kuten salaliittoihin ja kaikenlaiseen hölynpölyyn ihan tosissaan uskovan QAnon-liikkeen kannattajat tekevät.
Pitäköön kukin uskonsa, kunhan ainakin yrittää olla vahingoittamatta muita. Uskontojen kirjavuus huomioon ottaen jo pelkkä ajatus uskonsodista ja uskonnon nimissä tehtävästä väkivallasta tuntuu järjettömältä. Mutta sen näemme konkretisoituvan jossain päin maailmaa kai päivittäin.
Joulupukkitarinat ovat rumasti ilmaistuna lasten tietoista kusettamista, mutta omasta mielestäni ihan hauskalla tavalla. Itse soisin mielelläni, että se Raamatussa mainittu Luojamme olisi ihan oikeasti luonut keskuuteemme pienen pieniä tonttuja, jotka asustelisivat hissukseen ihmisten pihapiireissä, kuten talleissa, liiterin ylisillä ja pihasaunoissa. Ja peikot vasta veikeitä olisivat.
Syksyisillä sieni- ja puolukkaretkillä saattaisi kuulla, jos tarkkaan kuulostelisi, pientä töpinää ja suihketta, kun ihmisarat peikot rynnistäisivät kannonkoloasumuksiinsa ja kivien koloihin.
Voisiko olla, että evoluutio olisikin aikaansaanut tontut ja peikot todellisiksi. Ehkäpä ihminen on vain toiminnallaan aiheuttanut tonttujen ja peikkojen uhanalaisuuden ja mahdollisen sukupuuton.
Tontut oletettavasti kärsivät maaseudun autioitumisesta ja urbanisoitumisesta, liian tiukoista rakennusmääräyksistä ja niiden energiaratkaisuista sekä sähkösaunoista. Metsätalouden toimet, vanhojen metsien häviäminen, pellonraivaus ja asutuksen ja liikenneväylien leviäminen yhä uusille alueille on puolestaan kaventanut peikkojen elintilaa.
Vaikka joulu onkin täynnä kaupallisuutta ja krääsää, joulun tarina on kaunis. Jos oikein ymmärrän, joulun sanoma on rauhan sanoma. Saammehan kuulla sen taas tänään, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan.
Jo tovi sitten Arkkienkeli Kaikkonen lähestyi veronmaksajaa näin sanoen: ”Terve armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi”. Arkkienkeli kertoi suu maireana päättäneensä sijoittaa 10 miljardia euroa veronmaksajan rahoja 64:ään Lockhead Martinin F35-hävittäjään. Hunajaa huulillaan Arkkienkeli valisti, kuinka rauha voidaan jatkossa turvata aseistuksella, johon kuuluu tutka- ja lämpöhakuisia ohjuksia, liitopommeja sekä pitkän kantaman ohjuksia.
”Hävittäjissä on myös tykki lähitaisteluun ja hävittäjään mahtuu yli 8 000 kilon asekuorma”, Arkkienkeli lateli veronmaksajalle loppufaktat kuin kurssitettu puhelinmyyjä.
Veronmaksaja ymmärsi tai oli ymmärtämättä Arkkienkelin sanoman hävittäjähankinnan takaamasta rauhanturvasta.
Auttavat nuo ohjukset ja liitopommit turvaamaan rauhan tai ei, ensi vuonna on taas joulu ja ihmisillä hyvä tahto. Uskoo ken tahtoo.
Timo Klemelä
eläkeläistonttu ja peikko emeritus