Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä
Tänä poikkeuksellisena vuotena itsenäisyyspäivän juhlan sanoma oli selvä: yhdessä eteenpäin. Suomi on itsenäinen valtio ja hyvinvointivaltio. Koronasta selvitään, niin kuin on selvitty menneistä koitoksista ja selvitään tulevistakin.
Someron seurakuntakeskuksen itsenäisyyspäiväjuhla alkoi koronapassin tarkastuksella. Jumalanpalvelus oli pidetty Someron kirkossa ja seppeleet laskettu sankarihaudoille.
Kun juhlakahvit notkuvan leivonnaispöydän antimien kera oli nautittu, oli itsenäisyyspäivän juhlan aika.
Olla-Riitta Mäkelä Someron Kulttuuri ry:stä avasi tilaisuuden korostamalla yhteisöllisyyttä, jota itsenäisyyspäivään olivat tuomassa niin kaupunki, seurakunta kuin kulttuuriyhdistyskin. Hän kertoi, että kaupungin strategian yksi kohta on yhteisöllisyys ja johtaminen palveluna. Jokaisen kuntalaisen osallistuminen on tärkeää. Seurakuntalaiset yhdessä muodostavat seurakunnan. Kulttuuri ry:ssä luodaan yhdessä tekemällä somerolaista kulttuuria.
– Nämä kolme yhdessä tekevät itsenäisyysjuhlan, Mäkelä tiivisti.
Mäkelän mielestä itsenäisyyspäivä on tärkeimpiä juhliamme. Itsenäisyys säilytettiin, kun yhteinen hyvä asetettiin omien tavoitteiden edelle, jolloin pystyimme pitämään kiinni yhteisestä Suomestamme.
Tervetuliaissanojen jälkeen kuultiin salolaisten Anni-Elina Varosen ja Olli Varosen esittämänä G.F. Händelin Sarabande. Olemmehan osa Eurooppaa, joten aloituskappaleeksi sopi eurooppalainen kappale 300 vuoden takaa.
Toisena Varosten kappaleena kuultiin Taneli Kuusiston Suomalainen rukous.
Ohjelman loppupuolella Olli Varonen soitti Aulis Sallisen kappaleen Elegia Sebastian Knight`lle. 57 vuotta sitten sävelletty kappale kuvaa ihmisen tai kansan elämänkaarta. Varonen tulkitsi kappaleen elävästi: välillä salin täyttivät tummat, välillä leikkisät, mahtipontiset, riemukkaat ja herkän viipyilevät sävelet.
Sitten vuorossa oli tuttuakin tutumpi Jean Sibeliuksen Finlandia, jonka Varoset esittivät yhdessä.
Kirkkoherra Jaakko Knuutila aloitti puheensa vertauskuvalla: palapelistä voi puuttua montakin palaa, mutta silti kokonaisuuden voi nähdä toisin kuin yhdestä yksittäisestä palasta. Knuutila kuvaili elämää lahjaksi, jota käytetään yhteiseksi hyväksi. On paljon paikkoja, joissa voi olla yhdessä: kirkko, Somero, perhe, asuinalue ja harrastuspiirit. Toisaalta hän totesi, ettei ihmisen kokema merkityksellisyys osana seurakuntaa ole enää itsestäänselvyys. Myös ihmisen kokema merkitys osana Suomen kansaa on murroksessa.
Toisaalta korona, luonnon monimuotoisuuden katoaminen ja ilmastonmuutos ovat ilmiöitä, jotka ylittävät kansallisvaltioiden rajat ja tuovat esiin yhteisön tarpeen.
– Niihin kuuluu yhteinen vastuu, Knuutila sanoi.
Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jutta Varjus . Hän kiitti edellisiä sukupolvia, veteraaneja ja lottia sekä heitä, jotka pitivät kotirintaman pystyssä. Varjus kertoi oppineensa papaltaan, ettei rintamalla kaveria jätetty.
– Sukuni oli onnekas, kaikkien ei ollut, sillä kaikki eivät palanneet, hän totesi.
Varjus kiitti, että olemme saaneet syntyä vapaassa maassa, hyvinvointivaltiossa, joka kouluttaa kansalaisensa ja huolehtii heistä. Vaikka moni asia on hyvin, Varjus toi esiin huolen väkikadosta maaseutukaupungeissa ja koronan vaikutukset. Hän kysyi, mistä ihmiset nykyään löytävät rohkeuden uskoa, että kaikki järjestyy eikä kaveria jätetä.
Tervehdysten jälkeen kuultiin Maria Mäntymaan ja Marjatta Ilomäen viuluesitys. Hartautta tilaisuuteen toi kappale On suuri sun rantas autius ja iloa kappale Tansseja Rautalammilta.
Juhlan jälkeen molemmat viulisteista kertoivat arvostavansa itsenäisessä suomessa vapautta. Saksalais-suomalainen Mäntymaa arvostaa vapautta päättää ja vaikuttaa asioihin sekä sitä, että mahdollisuuksia on.
Nuoren äänen itsenäisyyspäivään toi Riikka Silander, abiturientti, joka piti juhlapuheen. Hän totesi Suomen kohdanneen niin pula-ajan kuin 1990-luvun lamankin sekä nyt koronan. Niistä noustaan yhdessä kuten sota-ajastakin noustiin jaloilleen.
Silander kertoi, että jos linnanjuhlia ei olisi peruttu, tänä vuonna olisi juhlittu terveydenhoitohenkilöstön tärkeyttä, sitä, miten sitkeitä ja lannistumattomia he ovat. Ilman hoitohenkilöstöä Suomi ei pystyisi toimimaan pandemiassa. Hän kertoi myös presidentin toisesta teemasta, joka oli hyvyys.
Silander kannusti kuulijoita huomaamaan ympärillä olevat hyvät asiat ja juhlimaan niitä.
Hänestä mikään ei ole juhlallisempaa, kuin menneiden aikojen muistelu. Silti katseet suunnataan optimistisesti tulevaisuuteen.
Kuten itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu, ohjelmassa oli myös yhteislaulu. Kun viitisenkymmentä ihmistä nousi seisomaan ja lauloi yhdessä maskit kasvoillaan Maamme -laulun, kuului lähinnä kanttori Olli Salomäenpään kantava ääni ja pauhaava piano. Mutta rinnassa läikähti kiitollisuus; tässä me yhdessä laulamme, yhteisessä, itsenäisessä Suomessa ja tiedämme, että tuli vastaan mitä tahansa, siitä selvitään.
