Laihduttaminenko helppoa? On tai ei tai ehkä. On se ihan hirveää. Parempi jos ei tarvitse tehdä, mutta onko se mahdollista? Jotkut ihmiset saavat hyvät geenit. Kaikki saavat vanhemmiltaan elämäntapansa esimerkin ja jokainen kasvatuksen, kuka minkäkinlaisen. Siinä me sitten kasvamme, usein vielä aikuisenakin kun kasvun piti jo loppua.
Jos sattuu onnellisesti, että on perinyt luonnostaan lihaksikkaan vartalon ja muistaa ylläpitää sitä kuntosalilla, eli harrastaa liikuntaa, ei painoa yleensä kerry liikaa. Lihakset kun kuluttavat energiaa myös nukkuessamme. Useimmat meistä eivät kuitenkaan käy kuntosalilla tai tee raskasta työtä.
Mutta voinhan kävellä tai hölkätä tai hiihtää tai pyöräillä tai jotain? Se ylläpitää ja paljon tehtynä kasvattaa lihasmassaa, eli on hyödyksi. Ihminen on kuitenkin aika huono ravinnon kuluttaja, ehkä aika tehoton. Tunnin verran saa lenkkeillä reippaasti jotta saa sen yhden sämpylän tai voileivän energian kulumaan. Jos voileivällä on juustoviipaleita reilusti tai kinkkua, tai molempia ja ottaa olutpullollisen palan painikkeeksi, niin voi, voi, paino vaan nousee.
Siitä päästäänkin asian ytimeen. Se painon hallinta on jatkuvaa oman syömisensä ja juomisensa tarkkailua.
Yllättävästi nousu pysähtyy ja jopa hitaasti laskee, kun vaan jaksaa ja viitsii opetella seuraamaan itseään. Laitanpa tästä eteenpäin vain yhden juustoviipaleen leivälle. Kahvitauolla syön vain yhden voileivän tai kaakun palasen. Ruokatauolla otan ruokaympyrän mukaiset ainekset lautaselle enkä täytä lautasta ääriään myöten vaan vain sen verran kun helposti jaksan syödä. Jätänpä yhden kahvihetken vähemmäksi tai sokerit pois ja juon pelkän kahvin.
Hupsista, huomaamatta paino alkaa laskea, ehkä vain 100 grammaa päivässä, mutta sehän tekee 3 kiloa kuukaudessa. Jaksaminen paranee selvästi jo parissa kuukaudessa. Olo helpottuu, on mukavampi olla. Se onkin paras kiitos onnistumisesta. Helposti kyllä valuu vanhoihin tapoihin. Mutta kun systeemin on oppinut, se alkaa vähitellen pysyä mielessä.
Laihdutuskuurit ovat vaarallisia. Ensinnäkin ravinto helposti yksipuolistuu eli sairastumisriski kasvaa. Kukapa haluaisi sairastaa. Toiseksi ravinto vajaus aiheuttaa elimistön menemisen säästöliekille, heikon olon ja hetken päästä vähäinenkin syöminen lihottaa. Syntyy kierre. Siksi hitaasti varmasti ja tasaisesti pientä vähennystä ruokaan.
Tarkka pitää olla ruoka-aineissa, monipuolisuudessa, jotta saa kaikkia tarvittavia aineita. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää se on. Kun ikää karttuu, lihasmassa vähenee ja kulutus laskee. Kuntoilua pitäisi lisätä, vaan kukapa sitä jaksaa ja muistaa. Loputtomiin ei voi edes lisätä.
Miehille on elämä helpompaa, eivät he itse kiinnitä kiloihinsa huomiota eivätkä juuri toisetkaan. Kuuntelepa naisten kohtaamisia ja juttutuokioita. ”Hei, sinähän olet laihtunut, ihanaa. Miten sinä olet pystynyt?” Kai elämässä jotain muutakin tärkeää on kuin paino, vaikka nyt edes terveys esimerkiksi, ja monet muutkin asiat.
Hyvää uutta vuotta kiloista huolimatta.
Lähes tosikko