Varsinais-Suomen alueellinen vastuumuseo, entinen Maakuntamuseo esittää, että taiteilija Reino Koivuniemen kivestä ja puusta rakentama Hiidenlinna suojeltaisiin.
Museo antoi esityksensä Someron ympäristölautakunnalle tämän pyytäessä lausuntoa Hiidenlinnan matkailukeskuksen ranta-asemakaavan muutos- ja laajennusluonnoksesta.
Uuden kaavan tavoitteena on mahdollistaa ranta-asemakaavan avulla Hiidenlinnan matkailukeskuksen laajentaminen ja kehittäminen. Laajennusluonnoksessa todetaan, että suunnittelualue on eteläosastaan pääosin matkailutarkoitukseen rakennettua ympäristöä ja pohjoisosaltaan puustoista mäntyvaltaista loivarinteistä metsämaata.
Siinä mainitaan, että alueella sijaitsee myös 1990-luvulla rakennettu linnamainen päärakennus Hiidenlinna ja sen lisäksi muita matkailurakennuksia ja rakennelmia, mutta muistutetaan, että suunnittelualueelta ei tämänhetkisten tietojen mukaan tunneta muinaismuistolain tarkoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita kulttuuriperintökohteita.
Varsinais-Suomen alueellinen vastuumuseo on eri mieltä, koska rakennusperinnön suojelulaissa mainittu harvinaisuus tai ainutlaatuisuus koskee sen mukaan Hiidenlinnaa:
”Paikallisen taiteilijan Reino Koivuniemen käsityövaltaisesti toteutettu taidonnäyte Hiidenlinna on ainutlaatuinen rakennus, jonka ympäristössä on lukuisia, niin ikään käsin tehtyjä puuteoksia ja rakennelmia. Laissa rakennusperinnön suojelemisesta (8 pykälä, kohta 1), harvinaisuus tai ainutlaatuisuus, koskee Hiidenlinnaa ja siten se tulee osoittaa suojelumerkinnällä sr (=rakennus on määrätty säilytettäväksi tai suojelluksi) ja asianmukaisella suojelumääräyksellä.
Lisäksi alueen ympäristö rakennelmineen tulee esitellä riittävällä tarkkuudella, jotta mahdolliset muut suojelutarpeet voidaan määritellä.
Kaavamääräyksin tulee ohjata uudisrakentamista ja muuta alueen kehittämistä siten, että alueen ominaisluonne säilyy, ja ainakin linnamaisen rakennuksen lähiympäristö tulee osoittaa /s-merkinnällä (=suojelualue).
Hiidenlinnaa ympäröivälle RM-alueelle osoitettua rakennusoikeutta, 2500 neliömetriä, tulee tarkastella havainnekuvin ja todennäköisesti pienentää, jotta linnamainen rakennus säilyy jatkossakin alueen keskeisenä kiintopisteenä. Myös kerroslukujen määrittelyssä tulee huomioida rakennuksen säilyminen alueen päärakennuksena, eli Hiidenlinnan läheisyyteen mahdollistettavien rakennusten tulee olla sitä matalampia.”
Varsinais-Suomen alueellisella vastuumuseolla ei ole asiasta huomautettavaa arkeologisen kulttuuriperinnön osalta.
Ympäristölautakunta hyväksyi ehdotusvaiheen kaava-aineiston ilman Hiidenlinnan suojelumerkintää. Kaava on nyt julkisesti nähtävillä 14. maaliskuuta saakka. Nykyinen voimassa oleva kaava on vanha, vuodelta 1972, ja alue on muuttunut tuolta ajalta melkoisesti.
Reino Koivuniemi kuuntelee alueellisen vastuumuseon ajatuksia totisena.
– Tottakai suojelupäätös olisi mielestäni hyvä asia. Olisihan se mukavaa, jos voisi jättää tällaisen muistomerkin itsestään tuleville sukupolvillekin, toteaa linnan suunnittelija ja rakentaja.
81-vuotias eläkeläinen asuu vaimonsa Marjan kanssa Hiidenlinnan naapurissa, itse rakentamassaan Ukko-Hiisi -nimisessä 8-kulmaisessa hirsirakennuksessa.
– Se, että Hiidenlinna on yrityskäytössä on kuitenkin mielestäni hyvä asia. Tykkään siitä, että ihmiset edelleen pääsevät sitä katsomaan. Toivon, että sen näkeminen inspiroisi ihmisiä ryhtymään itsekin tekemään jotakin, Koivuniemi pohtii.
Yli kaksikymmentä vuotta Hiidenlinnaa nähtävyytenä pyörittänyt yrittäjäpariskunta muistelee, että jo tuolloisilta asiakkailta sai kuulla aika ajoin alueellisen vastuumuseon nyt antaman lausunnon tyyppisiä kommentteja.
”Kuulkaahan, kyllä tämä rakennus on kansallisaarre.” Koivuniemet muistavat eräänkin herrasmiehen lausuneen pitkän linnakierroksen jälkeen.
”Ei voi uskoa, että kukaan pystyy tällaista tekemään”, totesi useampikin turisti rakennusta ihmetellessään.
Reino Koivuniemi onkin mielissään siitä, että on saanut paljon positiivista palautetta ja arvostusta eläessään. Hänet myös valittiin esimerkiksi Somero-lehden milleniumin aikaan järjestämässä äänestyksessä Vuosituhannen Somerolaiseksi.
– Monta kertaa jokin ainutlaatuisuus huomataan vasta tekijän kuoleman jälkeen, pohtii Koivuniemi, mutta muistaa samaan hengenvetoon, että rakentamisen alkuaikoina hänelle kyllä lähinnä naureskeltiin, ja melkoisen pilkallisestikin.
Vaikka taiteilija itse väittää, että nyt on luovuus hänestä jo kadonnut, on eläkepäivien aikana syntynyt melkoinen määrä tuikkukynttilänjalkoja.
– En näitä nyt laskenut ole, mutta ainakin tuhannen paremmalle puolelle mennään, hän naurahtaa.
Toinen reitti toteuttaa suojelu on laki rakennusperinnön suojelemisesta, joka on yksi erityislaeista. Suojeluesityksen voivat tehdä laissa määritellyt tahot.
Somerolla vain kirkot on suojeltu erityislailla, loput kaavoissa
Sari Merilä
Tutkija Sara Tamsaari Varsinais-Suomen alueellisesta vastuumuseosta kertoo, että yleisimmin rakennukset suojellaan kaavoissa eli maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Harvinaisempi tapa on erityislainsäädännön avulla.
– Somerolla erityislailla on suojeltu vain kirkot, hän toteaa.
Koska Hiidenlinnan alueelle on nyt tekeillä kaava-muutos, Varsinais-Suomen alueellinen vastuumuseo otti kantaa siihen, että linna pitäisi sen mukana suojella.
– Kaavassa tulisi huomioida linnan arvot. Laissa mainitut harvinaisuus ja ainutlaatuisuutta koskevat aivan selkeästi Hiidenlinnaa.
– Halusimme lisätä kaavaan suojelumerkinnän, koska meidän tehtävänämme yleisesti on arvioida kulttuuriympäristön arvoja ja ottaa kantaa. Kaavoissa näitä arvoja ei aina huomioida. Tässä haluaisin ennemmin positiivisen kautta korostaa sitä, että ”kaavoitettaessa arvot tulee huomioida.”
Hän neuvookin, että jos jokin rakennus kaipaa esimerkiksi jonkin yhdistyksen mielestä suojelua, niin siihen kannatta tarttua siinä vaiheessa kun kaavoitetaan.
Ellei kulttuuriympäristön arvoja oteta huomioon, kaavasta on mahdollista valittaa.
– Joissakin tapauksissa myös me saatamme valittaa asioista, mutta se harkitaan aina tapaus kerrallaan.
Mitä rakennuksen suojeleminen merkitsee?
– Suojelumääräykset laaditaan usein tapauskohtaisesti eli suojelu voidaan määritellä eri kaavoissa ja eri rakennuksissa eri tavoin. jos rakennus on suojeltu, se tarkoittaa pääsääntöisesti sitä, että kun esimerkiksi korjataan rakennusta, pitää sen ominaispiirteet säilyttää, ja myös sitä, että rakennusta ei saa purkaa.
Somerolla on Tamsaaren mukaan useita kohteita, joita on suojeltu joko asema- tai yleiskaavassa tai maakuntakaavassa.
– Esimerkiksi kartanoita, vanhoja kantatiloja sekä elinkeinohistorian kannalta merkittäviä kohteita, kuten meijereitä sekä pappila. Valtaosa suojelluista kohteista edustaa vanhempaa rakennuskantaa.
Hänen mukaansa nuorempaakin rakennusperintöä on valtakunnallisesti huomioitu, esimerkiksi 70-, 80- ja 90-luvun rakennuskantaa.
– Muun muassa valtakunnallisessa kulttuuriympäristöstrategiassa on esitetty, että myös nuorempien rakennusten arvot tuodaan esiin. Mitä uudempi kaava, sitä enemmän pyritään huomiomaan nuorempaakin rakennuskantaa.
– Voimassa on paljon vanhempia kaavoja, esimerkiksi 1970–80 -luvuilta, ja niissä ei ole samalla tavalla huomioitu ja käsitelty tätä puolta. Lisäksi sekä kaavan puuttumien tai vanhentuneisuus määrittävät sitä, onko rakennuksia suojeltu vai ei.
Nähtävillä olevassa alustavassa
kaavassa suojelumerkintää ei ole
Matkailukeskuksen kaavan laatinut diplomi-insinööri Juha Poutanen tyrmäsi vastineessaan suojelumääräyksen. Hiidenlinnan totaalisuojelu aiheuttaisi hänen mukaansa kohtuutonta haittaa ja estäisi Hiidenlinnan lähialueen käyttämisen matkailukeskuksen kehittämistarpeisiin.
Itse linna toimii matkailukeskuksen ravintolana, joten sitä on jo remontoitu sekä ulkoa että sisältä, eli se ei enää ole sisustukseltaan alkuperäisessä muodossaan.
– Omistajan ja suunnittelijan kanta on tullut selväksi, toteaa Someron kaupungin maankäyttöinsinööri Jyrki Virtanen.
Linnarakennuksen ja sen ympärillä olevan Hiidenlinna Resort Parkin omistaa yrittäjä Sami Uotila, joka osti paikan vuonna 2013.
– Itse näkisin, että omistajan intressissä on kyllä pitää rakennus kunnossa ilman suojelumerkintääkin. Hiidenlinna on myös paikan nimi. Hänhän sahaisi omaa jalkaansa, jos sitä laiminlöisi. Hiidenlinna on erikoinen ja ainutlaatuinen, mutta se säilyy parhaiten osana elinvoimaista aluetta.
– Käytännön elämässä on myös nähty, että ei suojelu takaa vielä mitään. Tärkeämpää on omistajan aktiviteetti rakennuksen yläpitoon, on se sitten suojeltu tai ei.
– On huonojakin esimerkkejä siitä, että kaavoilla suojeltuja kohteita on huonossa kunnossa ja hoito jätetty retuperälle.
Toisaalta suojelumerkintä on Virtasen mukaan kyllä informatiivinen viranomaisia ja ulkopuolisia ajatellen.
Hiidenlinnan suojelukysymys otetaan todennäköisesti esille uudestaan, kun kaavan nähtävillä olo päättyy ja saadaan lausunnot.
– Museo lausuu varmaan uudestaan jotain, ja ehkä myös Ely-keskus ja mahdollisesti joku muukin. Kun nähdään, mitä lausuntoja tulee, niin sen jälkeen keskustellaan uudestaan kaavan laatija sekä paikan omistajan kanssa, ja sitten tehdään täällä kaupungin päässä omat ratkaisut.
