Auttamisen tarve

0
Kuva Veera Ojansuu

Jokaisessa meissä asuu pieni auttaja. Osalla ihmisistä se on kasvanut valtavan isoksi. Saamme olla kiitollisia heille. Auttamiseen liittyy paljon tunteita. En ole psykologi joten en tarkemmin niistä tiedä. En edes sitä, mistä ne kumpuavat. Sen olen huomannut, että ne näyttävät isoa roolia auttamisessa. Ehkä jopa niin isoa, että pitää olla aika hyvä tunteissa, jotta pystyy auttamaan sekä myös ottamaan apua vastaan.
Omalta osaltani olen huomannut olevani parempi auttamaan, kuin ottamaan apua vastaan. Ehkä se on kotikasvatuksen tulosta. Piti aina olla niin osaava jaksava ja kaikin puolin onnistuja, että siitä tuli oikeastaan rasite itselle. Vanhemmilta ”peritty” eli opittu ominaisuus. Jokainen meistä kuitenkin tarvitsee joskus apua, aika useinkin. Jokainen myös auttaa, usein ehkä edes asiaa tiedostamatta kun se tapahtuu työmme kautta.
On aika vähän asioita, jotka eivät ole auttamista. Kirvesmies auttaa talon rakentamisessa, kauppias auttaa meitä toimituttamalla ruokatavarat lähellemme, samalle kylälle tai autokauppias myy auton. Opettaja auttaa meitä oppimaan monenlaisia tietoja ja taitoja, vaikka algebraa tai tanssia. Lääkäri auttaa meitä parantumaan, tai vaikka kuolemaan kivutta.
Kun auttamista tapahtuu jatkuvasti ja joka paikassa huomaamatta, niin mikä siinä sitten on niin vaikeaa? Auttamaan kykenevä tuntee onnistumisen iloa, ja autettavakin, kun saa asiansa taas kuntoon. Auttaja saattaa olla tyytyväinen itsestään, jopa hienovaraisesti sisällään ylpeä suorituksestaan, mutta niin myös autettava. Onhan hän juuri pystynyt tekemään jotain uutta, jotain mitä ei ole ennen osannut tai pystynyt. Tai ainakin saanut valmiiksi jotain.
Tunteeko autettava kenties itsensä huonommaksi ennen oppimistaan? Ehkä niinkin. Toisaalta kun meillä kaikilla on erilaisia taitoja, niin miksi? Jokainen pystyy oppimaan jotain toisilta. Se taas tarkoittaa, että jokainen pystyy opettamaan jotain muuta jossain asioissa, tai vaikka niissä tunteissa.
Sitten taas molemmat voivat kokea hyvää oloa ja kiitollisuutta. Muistaa kiittää kaupan kassaa, rakennusmiestä, taksikuskia, ihan jokaista. Samalla siinä levitämme hyvää oloa toisille ja itsellemme. Kiitos ja kiitollisuus tarttuu, kunhan vain muistamme hyvät käytöstavat, eli kiittää.
Helposti me moitimme, miksiköhän? Ei se lumen auraaja sitä lunta taivaalta tiputtanut harmiksemme. Päinvastoin, teki parhaansa mahdollistaakseen meidän liikkumisemme. Siitäkin kannattaa olla kiitollinen.
Olen monesta asiasta kiitollinen muille ihmiselle. Avun saaminen tuo minulle sisäistä rauhaa ja iloa. Minun ei tarvitse selviytyä yksin, olen ja elän hyvien ihmisten joukossa. En ole ainoa. Kaikki me olemme, kun vain pysähdymme miettimään. Tälle kirjoituksellekin taisi tulla tarkoitus huomaamattani, tarkoitus auttaa meitä huomaamaa hyvää ympärillämme. Se vaan jotenkin virtasi päästä koneeseen ilman suunnitelmaa. Niin elämä usein menee, suunnittelematta tapahtuu asioita kun vain annamme tapahtua. Voimme antaa niin itsellemme kuin muillekin luvan olla avuliaita ja iloisia.

Lähes tosikko