Juuri nyt tuntuu siltä, että täällä Englannissa on kaikki tällä hetkellä aika sekaisin. Ensinnäkin uutisissa puhutaan jatkuvasti tämän hetkisestä kaaoksesta hallituksessa. Yli 60 prosenttia kansasta on jo sitä mieltä, että pääministeri Boris Johnsonin pitäisi sanoa itsensä irti. Hän on jäänyt nyt niin monta kertaa valehtelusta kiinni, että kansa ei luota enää hänen kykynsä johtaa maata. Tämän lisäksi tieto, että hän oli viime vuonna monta kertaa juhlimassa, kun kaikki muut kansalaiset olivat täysin lockdownissa, on ollut viimeinen pisara monille. Tästä huolimatta Johnson itse jatkaa sinnikkäästi, eikä näytä olevan vapaehtoisesti lähdössä mihinkään. Omasta mielestäni on vain ajan kysymys, ennen kuin muut poliitikot ajavat hänet ulos.
Tämän lisäksi joka päivä uutisoidaan sähkön ja kaasun hinnannousuista. On arvioitu, että sähkön hinta nousee keskimäärin noin 900 euroa per perhe joka vuosi huhtikuusta lähtien. Huhtikuussa nousee myös vero kaikille, joten on ennakoitu, että 2022 tulee olemaan taloudellisesti tiukka koko kansalle.
Suurin osa koronarajoituksista on nyt jo poistettu, mutta koronasotku jatkuu tästä huolimatta. Suurin ongelma näinä päivinä koronan suhteen on se, että niin moni saa positiivisen testituloksen. Vaikka itse tauti ei olisi kovin vaikea, ei työpaikoissa riitä henkilökuntaa, esimerkiksi kouluissa ja sairaaloissa. Henkilökunnan puute näkyy myös kaupan hyllyillä. Nykyisin on aika tavallista, että ihan perusruokia ei löydy kaupasta. Kukaan ei tiedä enää, johtuuko tämä henkilökunnan puutteesta vai Brexitin sotkuista. Esimerkiksi en löytänyt eilen kurkkua lähikaupasta. Kukaan ei osannut sanoa mistä tämä johtui.
Tänään uutisoitiin siitä, että kuningatar Elisabeth, joka on tällä viikolla ollut 70 vuotta kuningattarena, on esittänyt toiveensa siitä, että kun hänen pojastaan Charlesista tulee kuningas, Camillasta tulisi myös seuraava kuningatar. Tätä uutista ei ole otettu kovin innokkaasti vastaan, sillä Dianan kuoleman jälkeen Camilla ei ole ikinä saavuttanut samanlaista suosiota.
Eli veikkaan, että jos kysyisit joltain täältä, mitä kuuluu Britanniaan juuri nyt, vastaus olisi vähintään ”sekaisin”.
Itse olen oppinut sen, ettei kannata murehtia kovin pitkään asioita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Yritän joka päivä löytää pieniä asioita, joista tulee iloa. Pari päivää sitten ilahduin siitä, että sain kuvattua useamman kevään merkin lähistöltä. Ensimmäinen narsissi löytyi myös puutarhasta, mikä on selkeä merkki siitä, että kohta kevät on taas täällä. Tänä aamuna kirkossa sovittiin papin kanssa, että ensi sunnuntaina minä ja Minttu, 10 vuotta, saamme esitellä, minkälainen on ystävänpäivä Suomessa. Odotan sitä, että saan kertoa englantilaiselle yleisölle vähän Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista.
Olin pitkään englantilainen Suomessa. Tämä aika oli monella tavalla haastavaa, mutta samanaikaisesti myös ihanaa. Nyt koen olevani suomalainen Englannissa. Samalla tavalla käymme läpi täällä haastavia ja monimutkaisia aikoja. Mutta kaikenlaista ihanaa myös löytyy, jos sitä vaan muistaa etsiä.
Jody Mérelle
terapeutti