Alla on YouTube-linkki videoon. Hereford-emä Oona pyöräytti 10. helmikuuta nätit kaksosvasikat. Nimet ovat Urpo & Uno.
Lahden kylässä, kaukana Someron keskustan urbaanista kaupunkimaisemasta sijaitsee suomalainen maaseutuidylli. Lanta ja muheva AIV-rehu sekä raikas heinä tuoksuvat rehellisinä.
Metsän kainalossa herättää huomion leveäsarvinen karja, joka rodultaan on luokiteltava harvinaiseksi, mutta viime aikoina yleistyneeksi.
Jylhiltä Skotlannin ylämailta kotoisin oleva ylämaankarja (Highland Cattle) ei piittaa pakkasista eikä vaikeakulkuisestakaan maastosta. Suoja niille olisi tarjolla, mutta nämä elikot eivät sellaisesta välitä.
Karvapeite on tuuhea ja kaksinkertainen, mistä johtuu rodun soveltuminen ympärivuotiseen ulkokasvatukseen. Pitkä karvoitus ulottuu otsaan ja korviin. Sieltä läpi se näkee ja kuuleekin.
Sisäkasvatukseen tai pihattoon se ei sovellu. Nämä nauttivat vapaudesta.
Esimerkin eläimen ”maastokelpoisuudesta” saa, kun kuulee sen hyppäävän ketterästi puolitoistametrisen kiven päälle – ihan omaksi huvikseen!
Nummelan isäntä Mikko Hakala osti tilan 2001 vieraalta, kun veli Antti otti hoitaakseen kotitilan. Vuonna 2014 Hakala hankki eläimiä ja alkoi kasvattaa ja jalostaa ylämaankarjaa.
Enimmillään 15 emolehmää, plus sonnit lisäksi. Vuodesta 2016 asti luomuna.
Sivussa hän aiemmin työskenteli 25 vuotta laivateollisuudessa. Teki lähes näihin päiviin asti töitä laivanvarustamoille myös ulkomailla.
Hakala opiskeli nykyistä toimialaansa ensin Jokioisten maatalousoppilaitoksessa, ja valmistui viime keväänä aikuisopiskelijana Mustialassa AMK agrologiksi.
– Kiinnostus alaan saa kouluttautumaan. Ja kun tällainen mahdollisuus oli. Nyt ei ehtinyt harjoittelemaan täältä mihinkään, mutta maamieskoulun jälkeen olin Kanadassa.
Nykyisin Nummelassa keskitytään pelkästään maatalouteen. Mukana on jossain määrin koko perhe. Puoliso Katja Forell on töissä Someron terveyskeskuksessa, ja kahdesta pojasta vanhempi Kalle on ruvennut olemaan mukana talon töissä aina kun se on mahdollista.
Nuorempi veli Juho käy Forssan ammattikoulua, ja sisko Aino on Joensuun koulussa.
Vuonna 2019 Mikko Hakala laajensi karjanpidon hereford-rotuun. Pääluku kasvoi ja niille tuli aiheelliseksi rakentaa uusi pihattorakennus. Kiireeksi pisti loppuvuodesta, kun uusi karja asteli vastavalmistuneeseen pihattoon 28. joulukuuta.
– Osa ostettiin kantavina hiehoina. Lisäksi muutama lehmä oli poikinut jo kerran aikaisemmin. Päästiin alkuun heti ja saatiin nopeammin tuotantoikäisiä eläimiä. Pääsi suoraan tuotantoon kiinni, Mikko Hakala toteaa.
Pihatto on 75 emolle, katon alla on tilaa noin 800 neliötä.
Eläimiä ostettiin 25. Määrä on kova pieti taloudellisesti, ennen kuin tuotanto alkaa pyöriä omavaraisesti, ja vasikoita alkaa lähteä muualle tuotantoeläimiksi. Eläinaines maksaa.
Hakala haluaa pitää elämiä niin, että niillä on karsinassa riittävän väljää.
– Ei mennä lähellekään sitä, mikä säädösten mukaan on maksimieläintiheys. Hoito on helpompaa, eläimet pysyvät puhtaampina ja viihtyvät kun on tilaa jaloitella.
Suurin osa hereford-vasikoista menee välitykseen. Vain osa kasvatetaan itse.
Lihaa tulee myös myyntiin. Mikko Hakala ilmoittelee säännöllisesti some-kanavissa ostomahdollisuuksista.
– Käydään Rekossa ja on Osta tilalta -päiviä. Osallistumme aina kun niitä on. Lisäksi on avoimien ovien päiviä, jolloin tutustumaan pääsee paikan päälle. Koska vaan, jos joku soittaa, niin kauppa aukeaa. Toivottavasti ehdimme edelleen eläinmäärän kasvaessa.
Parhaillaan on aika, kun joutuu arvuuttelemaan, miten nurmet pärjäävät jään ja hangen alla.
– Ensin maa jäätyi lupaavasti. Sitten jäätyi kansi päälle, kun lumi ehti välissä sulaa. Nyt pelto on 40 senttiä jäässä. Rautakangella koitin.
– On sitten kalkituksia tai mitä vaan tarpeen, niin nyt kyllä kestää. Motoa ajava maatalouskoulukaverini sanoi, että 20 vuoteen ei ole ollut tällaista talvea.
Nautojen ulkokausi on pitkä, kun ilmastonmuutos on sitä entisestään pidentänyt. Eläinten hoidossa talven tiineyskausi on rauhallinen, kiire alkaa poikimakaudella.
– Laidunnus on ’se juttu’, ehdottoman hyvä ja tärkeä. Luomun säännötkin määräävät, että pidennetty laidunkausi pitää toteutua.
– Eläimet ovat vapaina parempikuntoisia. Ennen lypsylehmät pönöttivät parressa, saattoivat olla koko elämänsä. Eläinten kannalta parannus on ollut suuri.
Nurmi pärjää aina. On luontevaa pitää karjatila luomussa. Lannoitus hoituu, kun lanta pistetään kompostoitumaan ”patteriin”, joka levitetään pellolle rehunteon jälkeen. Lopusta ravinteiden saannista huolehtivat typensitojakasvit.
– Sieltä tulee oikeasti satoa. Pitää kierron, vaikka viisi vuotta heinää, minkä jälkeen on kauraa tai ohraa. Lanta kasvattaa niitäkin, kun maatuva heinän juuriaines antaa viljakasville voimaa. Luomu toimii hyvin.
Mikko Hakala kylvää peltoon nurmiseoksen, johon laittaa 5–7 eri nurmilajiketta. Apilaa on aina mukana sekä laitumissa että rehunurmissa.
– Muuttelen seossuhteen prosentteja sen mukaan, mikä näyttää hyvältä. Jotta saadaan kasvien välinen suhde seoksessa oikeaksi. Sillä pääsee parhaaseen lopputulokseen, ja satoa tulee.
Kasvuston pitää kestää sadetta ja poutaa. Mukana on syväjuurisia kasveja, jolloin ”nollavuotta” ei tule. Härkapapu menestyi kokeiltaessa seoksissa muuten, mutta ongelmaksi tuli kuivuminen. Eikä korsi maita naudalle.
Tärkein syy perinteisten lihakarjarotujen tuotantoon ryhtymisessä löytyy tilan laajentamistarpeista.
– Ulkolaidunnus on hankaloitunut. Silloin kun on kelirikkoaika – kevät tai syksy – laidunpaine kasvaa liian suureksi. Eläinmäärä oli maksimissaan se, mitä tämän tilan peltoalalla pystyi pitämään. Laitumia pitäisi olla ihan hirvittävä määrä, että se olisi onnistunut.
– Säätilat ja ilmasto ovat muuttuneet niin, että kelirikkoaika, eli kurakeli laitumella, on pidentynyt.
– Tämä on poikkeustalvi. Nythän on ollut loistavat kelit, kun pakkanen tuli aikaisin. Kunhan jää ei tukahduta kasvustoja.
Kevään poikimakausi alkoi herefordeilla tänä vuonna aikaisin jo 10 helmikuuta. Komeasti, sillä emä Onna sai Nummelan ensimmäiset kaksoset. Sonniveljekset ovat Urpo & Uno.
”Näinä aikoina yhdestä tehdään kaksi, asiat pitää tehdä puolet nopeammin kuin ennen. Onna ottanut tilanteen tosissaan ja pyöräytti nätit kaksosvasikat. Poikimakausi 2022 alkanut” , Mikko Hakala päivitti tyytyväisenä Nummelan tilan Facebook -sivuille.
Vilkkain poikimakausi on maalis–huhtikuulla. Vasikat ehtivät riittävän isoiksi ennen laidunkauden alkamista toukokuussa.
Pihatossa on poikimisten varalta jatkuva seuranta kolmella kameralla. Aina on oltava tarvittaessa valmis auttamaan.
20-vuotias Kalle Hakala on tehnyt maataloustöitä päivätöinäänkin. Pohjalla on kolmivuotinen maatalousyrittäjälinja Mustialassa.
– Olen käynyt töissä Tampereen vieressä Sääksmäellä. Siellä on iso lypsylehmätila. Asun välillä siellä, mutta olen täällä aina, kun hommia on, ja ehdin.
Hän on valmistautunut ottamaan aikanaan tilan vastaan. Vielä vuosiin ei ole sen aika.
Mikko Hakala haluaa, että suomalaista tuotantoa arvostetaan.
– Suomessa eläintilojen koko, eläintiheydet – missä vaan niitä pidetäänkin, sisällä tai laitumella – kestää vertailun. Olemme maailmassa ihan ykkösluokkaa, vaikka maataloutta syyllistetään. Mutta ykkösenä oloa ei haluta myöntää eikä arvostaa.
Hakala huomauttaa, että tällä hetkellä Euroopan kriisi ja sodanuhka voivat olla muistutus siitä, että omavaraisuutta tarvitaan. Toisaalta omavaraisuus on tärkeää myös rauhan aikana.
– Kotimaisen arvostus on jo koronankin myötä noussut paljon. Se on fakta, mitä ei voida sivuuttaa missään vaiheessa, että Suomessa on maailman puhtain ruoka. Se on status, jota kukaan maataloustuottaja ei halua vaarantaa.
Aloittamisesta tilan tuotantoala, 10 hehtaaria, on kymmenkertaistunut. Kotimaista tuotantoa tarvitaan. Onpa sitä muutama miljoona suuta ruokittavana.
——————————————–
Laidunnus turvaa monimuotoisuutta
Viimeisen 70 vuoden aikana Suomesta on hävinnyt merkittävä osa perinnebiotoopeista, eli perinteisen maataloustuotannon synnyttämistä niityistä, hakamaista ja metsälaitumista. Samalla osa suomalaista kulttuurihistoriaa, maalaismaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta on joko hävinnyt tai on vaarassa hävitä.
Viimeisimmän uhanalaisluokituksen mukaan Suomessa elävistä eliölajeista joka yhdeksäs on uhanalainen. Jotta luonnon köyhtymiskehitys saadaan pysäytettyä, tarvitaan luonnon monimuotoisuutta tukevia tekoja. Vaikka ilmastonmuutoksen torjunta ja karjatalous asetetaan usein vastakkain, karjataloudella ja laiduntajilla on suuri merkitys maatalousalueiden luonnon monimuotoisuudelle.
Laidunnus vähentää maaperän ravinteisuutta, mikä hyödyttää vähäravinteisuuteen sopeutuneita niittykasveja. Laidunnus on usein ainoa keino hoitaa perinnebiotyyppejä.