Kaupungin vetovoimatekijä vaatii jatkuvaa kehittämistä
Aholan taidetalo kaupungintalon vieressä on remontoitu Someron Kulttuurigalleriaksi. Nyt alkaa näyttelyiden kokoaminen, niin pysyvän kuin vaihtuvien.
Ainoa vakituinen näyttely on edesmenneen muotoilija Kaija Aarikan. Hänen tyttärensä Pauliina Aarikka ja Sarianna Partanen alkavat rakentaa näyttelyä maaliskuusta lähtien.
Someron Kulttuurin toiminnanjohtaja Liisa Mattilan pääasiallisella vastuulla on vaihtuvien näyttelyiden kokoaminen. Tänä kesänä on luvassa Kaari Utrion kirjailijan ura ja tuotanto sekä kaupungin omistama taide. Sota-ajan esineiden ja materiaalin Perinnehuone laitetaan uuteen kukoistukseen. Talon lasiverannalla nähdään Seppo Mannisen taideteoksia.
– Kulttuurigalleria on jatkuva kehittämiskohde. Se ei ole samanlainen vuodesta toiseen, eikä koskaan valmis, muistuttaa Liisa Mattila.
Tähtäimessä on avata kulttuurigalleria kesän alussa, kesäkuussa. Elokuun loppuun paikka on auki keskiviikosta sunnuntaihin sekä tarvittaessa ryhmille muulloinkin. Galleriasta on tarkoitus tehdä ympärivuotinen vetonaula.
– Katsotaan, miten kesä menee, paljonko väkeä käy ja mikä on henkilökunnan tarve.
Mattila sanoo kulttuurigallerian olevan huippuhyvä juttu Somerolle.
– Se on kaupungin vetovoimatekijä. Harvassa tämänkokoisessa kaupungissa on neljä näyttelyä saman katon alla ja näyttelytila keskellä kylää.
Tilat valmiina, nyt alkaa näyttelyiden kokoaminen
Liisa Mattila esittelee Aholan huoneita, jonne Someron Kulttuurigalleria synnytetään. Kahden huoneen valloittaa somerolaissyntyisen muotoilijan Kaija Aarikan tuotanto. Hänen ja miehensä Erkki Ruokosen perustama yritys Aarikka tunnetaan muun muassa puukoruista. Aarikka-näyttely on talon ainut vakinainen näyttely.
Yksi huone on varattu täksi kesäksi paikallisen kirjailijan Kaari Utrion uralle ja laajalle tuotannolle. Esillä on myös prosessi, miten historiallinen romaani syntyy. Tilaan tulee myös iso screeni, jossa on nähtävänä sähköistä materiaalia.
Sotiemme veteraanien Perinnehuone on oma kokonaisuutensa.
– Perinnehuoneen näyttelyyn ei laiteta esille kaikkea, mitä on lahjoitettu. Tarkoitus on vaihdella tavaroita, ottaa jokin aihe pääartikkeliksi, esimerkiksi puhdetyöt. Näin näyttelystä saadaan modernimpi. Kun huonetta ei ole tungettu täyteen, niin vitriinien ympärillä on tilaa ja voi rauhassa tutkailla tavaroita, toteaa Mattila.
Ovettomiin komeroihin laitetaan nuket, joilla on päällä sota-ajan vaatteita.
Perinnehuoneessa otettiin levyjen alta yksi hirsiseinä esiin.
– Katsoimme, mitä siellä alla on. Sieltähän löytyi komea hirsiseinä.
Vaihtuva näyttely, koko gallerian myytävät tavarat, esimerkiksi kirjoja sekä matkailuinfo ovat samassa huoneessa. Ensimmäisenä tilaan laitetaan esille kaupungin omistamaa taidetta eri toimipisteistä.
Aholan lasiverannalla on paikallisen taiteilijan Seppo Mannisen veistoksia.
Lisäksi yksi huone on varastona, jossa säilytetään esimerkiksi Perinnehuoneen tavaroita. Kirjallista materiaalia on runsaasti. Myös talon yläkerrassa on varastotilaa.
Pieni, vanha keittiö jää sosiaalitilaksi. Siellä on myös paikka siivousvälineille. Tätä huonetta ei ole remontoitu.
Vitriinit löytyivät käytettyinä
Galleriahuoneiden seinät ja ovet on maalattu. Seiniin valittiin väriksi Tikkurilan Laasti. Ohjeen antoi talon sisävalaistuksen suunnitellut Timo Alhanen. Hän on todennut, että kohdevalot toimivat hyvin juuri tämän värisävyn kanssa ja teos tulee mainiosti esiin.
Tällä viikolla Alhanen otti vanhoja valaisimia pois ja asensi muutaman uuden modernin led-spotin kiskoihin. Työ jatkuu todenteolla, kun näyttelyjen vitriiniit ja teokset saadaan esille.
Alhanen tehnyt paljon valaistusta teattereihin ja viime vuosina enemmän näyttelyihin, esimerkiksi Sara Hildenin taidemuseoon. Tulossa on Grease-musikaalin valaistus Areena-taetteriin.
Alhaselle Somero on tuttu, sillä hän on hoitanut lavastuksen ja valaistuksen Laulava Taksikuski ja Badding-näytelmiin Esakalliolle.
Sähköt uusittiin ja taloon asennettiin hälytyslaitteet. Lattia on puhdistettu ja vahattu.
– Remonttia on tehty sillä periaatteella, että talon kerroksellisuus saa näkyä. Talo on itsessään hieno. Se on osa somerolaista historiaa. Monella on siitä muistoja ja tarinoita, toteaa Liisa Mattila.
Vitriinejä on useampia ja erikokoisia, ja niitä on saatu käytettyinä Espoon kaupunginmuseon WeeGee-näyttelykeskuksesta, Porin taidemuseosta ja Huittisten museosta. Myös puuhyllyjä on saatu käytettynä.
– Tämä on ekoajattelua ja kierrätystä. Kaija Aarikan tytär Sarianna Partanen laittoi museosivustolle viestin, että tarvittaisiin vitriinejä. Tarjouksia tuli. Minun tehtäväkseni jäi neuvotella, millä hinnalla ne hankimme, kertoo Mattila.
Taloon tarvitaan vielä joitakin uusia vitriinejä ja pöytiä.
Seinät eivät riitä, tarvitaan henkilökuntaa
Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit myönsi kulttuurigallerialle leader-rahaa. Kulttuurigallerian investointeihin on varattu noin 22 000 euroa. Siihen saadaan tukea 15 000 euroa, jonka Ely-keskus on jo hyväksynyt. Summa on käytetty tilojen remonttiin. Jonkin verran remontti- ja maalaushommissa on saatu apua kaupungilta.
Kehittämiseen on oma hankkeensa, johon on varattu 28 000 euroa. Tukiosuus on 25 000 euroa. Tuki on hyväksytty Jokivarsikumppaneissa, mutta ei vielä Ely-keskuksessa.
Kehittämisraha käytetään muun muassa gallerian markkinointiin, näyttelyesineiden kuljetukseen ja tietokoneinfon tekemiseen näyttelystä.
Someron Kulttuurin toiminnanjohtaja Liisa Mattila muistuttaa, että rahaa tarvitaan myös ympärivuotisen toiminnan pyörittämiseen. Kaupungilta on anottu 20 000 euroa.
– Täytyy päästä eteenpäin. Pelkät seinät eivät riitä, taloon täytyy saada henkilökuntaa. Kesäksi palkataan ainakin yksi työntekijä, joka myy lippuja, hoitaa myymälää ja tarvittaessa voi esitellä näyttelyitä. Katsotaan, pärjätäänkö yhden työntekijän turvin, pohtii Mattila.
Myös siivoukseen, vakuutuksiin ja muihin juokseviin menoihin tarvitaan rahaa.
Someron Kulttuuri pyörittää kulttuurigalleriaa. Kaupunki on antanut Aholan tilat yhdistyksen hallintaan.
