Teksti ja kuva Olli Salomäenpää
Jos pitäisi nimetä koulun oppiaineista yksi, joka herättää eniten tunteita tai muistoja, niin vahva veikkaukseni on, että eniten mainintoja saisi matematiikka. Tälläkin hetkellä matematiikka ja erityisesti menestyminen ylioppilaskirjoitusten matematiikan kokeessa painaa joidenkin mielestä aivan liikaa yliopistojen sisäänpääsyprosesseissa.
Jari-Matti Vuorio kuuntelee hymyilen jutun kirjoittajan omia kouluajan matematiikkamuistoja. Ikäluokkani varmasti muistaa joukko-opin alkioineen. Lukioajan matematiikkavalinnat ja pärjääminen ylioppilaskirjoituksissa. Aihe herättää siis edelleen tunteita.
– Joukko-oppi oli Amerikasta Ruotsin kautta tullut opetusmetodi, joka kyllä hyvin nopeasti haudattiin, Jari-Matti Vuorio toteaa.
– Se ei vain toiminut, mikä valtakunnallisissa tasokokeissa nopeasti havaittiin. Liekö ollut kyse siitä, että jonkun piti saada oma kynänjälkensä opetussuunnitelmiin.
Somerolaislähtöinen Jari-Matti Vuorio teki muutaman elämänmutkan jälkeen pääasiallisen työuransa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa kouluttaen tulevia lastentarhaopettajia, nykyisin varhaiskasvatuksen opettajia matematiikan pedagogiikassa. Toisin sanoen, kuinka johdattaa lapsia matematiikan maailmaan. Hänen ja Liisa -puolison tiet ovat tuoneet nykyään osittain takaisin kakkosasunnon merkeissä Somerolle. Eläköitymisen myötä on noussut ajatus oman tietotaidon jakamisesta myös laajemmalle joukolle. Tekeillä onkin juttusarja Somero-lehden sivuille matematiikasta.
– Ajatuksena olisi hyvin konkreettisin keinoin kertoa, miten perheissä ja kodeissa vanhemmat voisivat tukea lasten matemaattisloogista ajattelua, kuinka työntää lapsi lempeästi matematiikan maailmaan, Jari-Matti Vuorio pohtii.
– Matematiikkaa löytyy meidän ympäristöstämme joka puolelta. Mutta kuinka hyvin havaitsemme sen, onkin oma kysymyksensä. Matemaattiset asiat pitäisi saada enemmän konkretiaksi, jopa kehollisiksi.
– Jos lapselle matematiikka on hankalaa tai vaikeaa, moni vanhempi saattaa todeta lapselleen sen olleen hänellekin vaikeata ja tästä saattaa syntyä lapsen oppimista haittaava negatiivinen kierre. Tämä pitäisi saada katkaistua.
Monien oppiaineiden aloittamista on varhennettu menneisiin vuosikymmeniin nähden ja tietokoneet ovat tulleet vahvasti mukaan opetukseen. Millä mielellä Jari-Matti Vuorio on katsellut nykysuuntausta?
– Kaikki on tietysti kiinni keinoista, tavoista ja metodeista. Jos ajatuksena on se, että nykyinen kolmasluokkalaisille tarkoitettu materiaali siirretään sellaisenaan kakkosluokkalaisille opetettavaksi, niin pieleenhän asia menee. Kakkosluokkalaisille tarvitaan uutta, heidän taidoilleen sopivaa materiaalia ja tapoja. Ja mitä tulee taas tietokoneisiin, niitäkin pitää osata hyödyntää oikea-aikaisesti. Tietokone on hyvä asioiden kertaamisessa ja syventämisessä, mutta asioiden perusteet pitää opettaa konkreettisesti ja toistaen. Matematiikan oppiminen ei saisi olla nopeuslaji.
Entä mitä mieltä Jari-Matti Vuorio on nykyisestä matemaattispainotteisesta suuntauksesta yliopistojen opiskelijavalinnoissa.
– En halua itse ottaa kantaa matematiikan painoarvoon yliopistojen valintakriteereissä. Mutta fakta toisaalta on se, että matematiikan opintojen mukanaan tuoma kehittynyt looginen ajattelukyky heijastuu kyllä muuhunkin oppimiseen. Matematiikan osaaminen saattaa olla merkittävä tekijä yksilön tulevassa historiassa, Jari-Matti Vuorio toteaa.
Osa 1
Jo kaksi vuotta olemme eläneet poikkeuksellista aikaa ja suluilla ja rajoituksilla on ollut vaikutuksia jokaisen elämään. Koululaisten elämässä kaksi vuotta on pitkä aika. Oma huoleni liittyy siihen, onko peruskoululaisilla ollut mahdollisuus saada hyvää ja konkreettista opetusta erityisesti matematiikassa. Koronavuosien aikana koulun opetuksessa on tapahtunut nopeita muutoksia, joista osa on ollut oppimista hidastavia.
Jo ennen koronaakin suomalaisnuorten matematiikan osaamisessa oli tapahtunut heikentymistä. Kansainvälisessä Pisa-vertailussa olimme vuosituhannen alussa hyvinkin kärkikolmikossa matematiikan osaamisessa. Siitä sijoitus on selvästi pudonnut.
Matematiikan osaamisella on suuri merkitys opiskelussa ja työssä. Osaamattomuus voi vaikuttaa kouluttautumiseen muissa opinnoissa, matematiikkaa osaamaton on suuremmassa vaarassa jäädä ilman haluamaansa koulutuspaikkaa muihin verrattuna. Työpaikan saaminenkin voi olla kiinni taitojen puutteesta.
Matematiikka on kumulatiivinen oppiaine, jossa uusi asia rakennetaan edellä opitun pohjalle. Mitä vankempi pohja on, sen sujuvampaa on uuden oppiminen. Matematiikan osaaminen ei siirry äidinmaidossa, vaan se on kunkin opeteltava itse. Matemaattis-loogisen ajattelun haltuunotto ei ole mikään nopea tapahtuma, se vaatii aikaa ja toistoja.
Matematiikan oppiminen on pitkä prosessi, joka alkaa jo varhaisvuosista. Tutkimuksissa on todettu, että jo muutaman kuukauden ikäisillä vauvoilla on kiinnostusta lukumääriin. Silmänliikekokeissa on seurattu reaktioita, kun on näytetty ja vaihdettu kortteja, joissa on eri määrät kuvioita. Matematiikan oppiminen ei siis alakaan vasta koulun penkillä, vaan jo vuosia aikaisemmin.
Kotona, varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksissa on siten hyvä aika luoda ja vahvistaa matemaattis-loogisen ajattelun rakenteita. Tämän voi tehdä lempeästi tarjoilemalla havaintoja, keskusteluja, leikkiä ja välineitä, joissa sisältönä on matematiikan eri alueita.
Tässä kirjoitussarjassa pyrin tuomaan esille helppoja ja mukavia harjoituksia ja tekemistä, joiden avulla kotioloissa, ilman suurempia järjestelyitä tai hankintoja, voi tukea lapsen matemaattis-loogista ajattelua.
Meillä jo koulumme käyneillä on muistomme koulun matematiikan opetuksesta. Matematiikan eritysopettaja Hannele Ikäheimon mukaan matematiikka on tunteen asia. Kielteinen tunne estää ja myönteinen kannustaa oppimista.
Aluksi voisikin muistella omaa matematiikkahistoriaa varhaisvuosilta, alaluokilta, koulussa ja opiskelussa. Mitä tunteita heräsi, mitä muistoja? Mikä oli mieluisaa, mikä antoi mukavia kokemuksia? Miten selvisit hankaluuksista?
Seuraavassa jaksossa pohditaan luokittelua osana varhaista matemaattis-loogista ajattelua.
Jari-Matti Vuorio
lehtori, eläkkeellä