”Yksinäisyys on murskaavaa. Se iskee ja lyö vyön alle. Usein tulee tunne, ettei ole tarpeeksi hyvä eikä kukaan välitä. Mä luulen, että kun on yksinäinen, ei masennu vaan siitä yksinäisyydestä, vaan kaikki tunteet nousee pintaan. Kaikki se viha, katkeruus, tai suru ja yksinäisyys nostaa ne pintaan. Se, ettei kukaan huomaa. Eikä välitä. Ja se on kaikista pahin tunne ikinä.”
Sitaatti on erään nuoren kokemus tutkija ja kasvatustieteen professori Niina Junttilan tutkimusaineistossa.
Keväällä 2021 kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta koki yläkoulunuorista 19 prosenttia, ammatillisten oppilaitosten nuorista 17 ja lukiolaisista 22 prosenttia. Sosiaalista ahdistuneisuutta koki yläkoulunuorista 35, ammatillisten oppilaitosten nuorista 29 ja lukiolaisista 37 prosenttia.
Nuorten psyykkinen huonovointisuus, erityisesti kokemukset ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä ovat lisääntyneet. Nuori jätetään näkemättä, kuulematta, huomaamatta.
Jotta näin ei kävisi, tulee vahvistaa sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja, lisätä matalan kynnyksen kontaktien mahdollisuuksia ja vaikuttaa asenteisiin, yksinäisten huomioimiseen ja vastavuoroisuuteen.
Tehdään yhdessä työtä nuorten hyväksi ja kanssa. Vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja välitetään toisistamme. Nähdään ja kuullaan nuori.