Outi Kolattu-Tolvi antautuu juhlavuodelleen

0
Outi Kolattu-Tolvi.

Kun Outi Kolattu oli pikkutyttö, hän oli pontevasti tokaissut vanhemmilleen Loimaan maatalousoppilaitoksen ohi ajettaessa, että ”toi on mun koulu”.
Hän sanoo kasvaneensa maatalouteen tehdessään peltotöitä isänsä, Matti Kolatun kanssa.
Kun Outi Kolattu oli 18-vuotias, tehtiin esikauppakirjat sukupolvenvaihdoksesta. Abiturienttivuotena 1991 oli kauppakirjojen aika. Säästöpankin Markku Laurila oli todennut hänen olevan nuorin nainen, jonka tilakaupanteossa on ollut mukana.
Kaupan jälkeen käytännön työt kotitilalla eivät juurikaan muuttuneet. Hänen isänsä oli tuolloin vasta 55-vuotias.
– Isä mietti, mitä millekin lohkolle kylvetään. Minä jatkoin tilan töiden treenaamista hänen kanssaan.
Hän on ollut aina isän tyttö.
– Sunnuntaisin äiti kuunteli jumalanpalvelusta ja silitti samalla vaatteita ja pyyheliinoja. Minä olin isän sylissä tai vieressä. Me piirsimme yhdessä; isä kirkon torneja ja kissoja, muistelee tytär vanhempiaan.
Nuori lähti opiskelemaan Mustialaan agrologiksi.
– Ajattelin, että kasvinviljelytilalla ehtisin käydä tilan ulkopuolella töissä, tykkäsin hoitotyöstäkin. Mutta sitten tapasin Tolvin vuonna 1992. Hynttyyt lyötiin yhteen -93, kihloihin mentiin -94, naimisiin -95 ja -96 marraskuussa syntyi Karoliina, luettelee Outi Kolattu-Tolvi.

EU-kuviot toivat omat kiemuransa. Laskelmat osoittivat, etteivät Tolvit pärjää silloisella peltomäärällä ja pelkällä kasvinviljelyllä. He hankkivat lisää peltoa ja alkoivat miettiä, mikä on heidän sivuelinkeinonsa. Kutut voittivat lehmät. Janne Tolvi oli ollut lomittamassa Huittisissa kuttutilalla. Kilejä hankittiin 1995.
Pariskunta valmistui agrologeiksi 1996. Outi sai stipendin.                                                – Janne huikkasi takaani: ”Paljonko?” Ajatteli, että stipendirahat ovat hyvä apu lypsykuttujen ostoon, nauraa emäntä.
Kutunmaito tai -juusto eivät olleet vielä menekkiartikkeleita. Maitoa tuli paljon, joten pariskunta päätti ryhtyä tekemään itse juustoja, kun Valio ei ollut halukas ottamaan uusia kutunmaidontuottajia.
– Janne soitti rohkeasti MTT:lle Jokioisiin, olisiko siellä halukkuutta auttaa ja kehitellä yhdessä tuote. Pioneerityönä kehitettiin pienelle firmalle kypsytetty juusto, cheddar.
Lyhyen kurssin jälkeen työ alkoi juustojen parissa. Oppia on paljolti saatu kantapään kautta.
– Ensimmäiset juustot tehtiin 1996 Pitkäjärven koulun keittolassa. Veimme juustoja kauppoihin, esimerkiksi Forssaan, Loimaalle ja Huittisiin, joka on Jannen synnyinseutua. Menekki oli pientä aluksi.
Työtä oli liiaksi. Vuorokauden tunnit eivät tahtoneet riittää. Pariskunta luopui karjasta. Kilit myytiin Äetsään 2005.

– Nyt teemme juustoja ja jogurtteja. Maanviljelys on taakse jäänyttä elämää. Pellot on myyty. Minulle oli tärkeää, että isä piti päätöstämme järkevänä.
Työnjako on selvä.
– Janne tekee juustot, minä olen mukana muotituksessa, tiskaamisessa, kuskaamisessa, markkinoinnissa, esimerkiksi messuilla, asiakkaille soittelussa ja laskutuksessa. Viimeisen viiden vuoden aikana minusta on tullut toimistorotta.

– Kun kutunmaitoa alkoi olla vaikea saada, lopetimme monta vuohemaidosta valmistettua tuotetta. Keskityimme enemmän lehmänmaidosta valmistettuihin juustoihin. Vuohenmaitojuustoista tuotantoon jäivät valkohomejuusto chevre ja kuttucheddar.
Korona-aika toi lisäromahduksen, kun Kolatun Juustolan suuri asiakasryhmä, ravintolat, olivat kiinni ja tapahtumat seis.
– Meillä on ollut kylmä hiki otsalla, miten selviämme velvoitteistamme. Energian ja materiaalien hinnat nousevat.                                                                    Ruokamarkkinat ovat muutenkin olleet myllerryksessä.
Ruokakauppa on käynyt, mutta kriisitilanteessa ei osteta erikoistuotteita. Kuluttaja hankkii vain tarpeellista ja säästää pahan päivän varalle.
– Suomalaista luomu- ja lähiruokaa on kyllä toivottu, mutta kaupasta laaturaaka-aineita, jotka maksavat hiukan rivituotteita enemmän, ei ole korona-aikana juuri ostettu.
Paistettu munajuusto Ruska on Kolatun Juustolan suosituin tuote. Jogurtit ovat olleet pelastaja korona-aikana.
Kolattu-Tolvi arvioi, että menee pitkään ennen kuin ollaan normaaliaikojen tasolla.
Valoa on näkyvissä. Juustolan tuotantoon on palautettu vuohenjuustobrie Verneri.
Uuden tuotteen kehittely ja läpimeno on kovaa työtä ja vie aikaa.
– Olemme päättäneet pitää muutaman hyvän tuotteen ja pysyä niillä markkinoilla.

Outi Kolattu-Tolvin nuoruuden haave oli kuusi lasta. Hän sai neljä. Esikoinen, parturi-kampaaja Karoliina asuu tätä nykyä lapsuudenkodissa ja lähtee sieltä töihin Espooseen kampaamoon tai kouluttamaan muita. Kuopus Maija valitsi myös hiukset ammatikseen. Nyt hän kouluttautuu kosmetologiksi Turussa.
Kaksospojista Juho rakensi itselleen talon Someron taajamaan ja tekee työkseen maansiirtohommia.
Oskari muutti taivaan kotiin 2019 kesällä. Hän menehtyi auto-onnettomuudessa.
– Aika pysähtyi. Tuntui, ettei millään ole mitään merkitystä. Haaveet katosivat.
Outi Kolattu-Tolvia harmittaa sana surutyö.
– Surua ei voi työnä hoitaa. Se tulee kulkemaan elämässä mukana, vierellä. Se saattaa muuttaa muotoaan, mutta seuraa jollain tavoin. Suru ei enää hallitse elämää.
Hän ei pidä myöskään toteamuksista kaikella on merkityksensä ja että ihmiselle annetaan vain se, minkä hän jaksaa kantaa.
– Kukaan ei jaksa läheisensä menetystä, eikä ymmärrä, mikä ihmistä jalostava merkitys kuolemalla voi olla.
Pariskunta ei myöskään kysy, miksi kävi näin.
– Sen olen ymmärtänyt, ettei mikään ole itsestään selvää. On nautittava siitä hetkestä, joka on käsillä.
Muistot Oskarista eivät unohdu.
– Haluan olla kolmen muun lapseni elämässä mukana. On niin paljon kauniita asioita. Minua on siunattu kunnon aviopuolisolla ja hyvillä ystävillä.
– Nyt istumme Jannen kanssa iltaisin olohuoneessa ja katsomme televisiota. Ei meillä ole hiljaista, kun Tolvi kommentoi milloin mitäkin. Nautin tästä rauhallisesta ajasta, kuten siitäkin kun olohuoneessa oli nelikon tekemiä majoja.
Tammikuussa hän aloitti käydä liikuntaryhmässä, joka on tarkoitettu heille, joilla liikunta on jäänyt useiksi vuosiksi telakalle.
– Tykkäisin tanssia, mutta en ole vielä saanut Jannea innostumaan uudestaan harrastuksesta.
– Otan ilon irti 50-vuotisuudestani, antaudun vuodelle. Kun täytin 40, Janne vei minut Helsinkiin ravintolaan syömään seitsemän ruokalajin illallisen ja siihen keittiönyllätykset päälle. Tolvin kanssa on tottunut, että yllätyksiä riittää.

Outi Kolattu-Tolvia on pyydetty takaisin politiikkaan, mutta hänellä ei ole enää paloa.
– Ymmärrän kunnallishallinnon järjestelmän lainalaisuudet, mutta malttamattomana ihmisenä kyllästyin, että samoja asioita jauhettiin, eivätkä ne edenneet.
Kolattu-Tolvi muistelee lämmöllä Matti Leinon tapaa johtaa kaupunginvaltuustoa.
– Hän oli idolini: pätevä, harkitseva, sovitteleva ja viljeli huumoria. Luotin häneen sataprosenttisesti.
Outi Kolattu-Tolvi tavoitteli kaupunginhallituksen jäseneksi kolmannella valtuustokaudellaan.
– Minulle annettiin paikka ja puheenjohtajuus elinkeinolautakunnassa, jolla ei ollut lain antamia valtuuksia. Positiivista kehitystä oli kaupungin lähestyminen yrittäjien suuntaan ja kehittämispäällikön (Taija Ranta) palkkaaminen. Nyt kaupungilla on palkkalistoilla kehittämisasiantuntija (Antti Leino).
– Olisin halunnut nähdä vielä, millaista on Suikkasen alaisuudessa. Hänellä on eri ote kuin Haltsosella, vertaa Kolattu-Tolvi nykyistä ja edellistä kaupunginjohtajaa toisiinsa.
Kolattu-Tolvi ei halaja takaisin Someron Yrittäjien tai Someron Yrittäjänaisten vastuupaikoille. Hänelle kelpaa rivijäsenyys.
– Niin kauan kun naisen euro jää miehen eurosta, tarvitaan puolestapuhujia ja tienraivaajia. Esimerkiksi Someron Yrittäjänaisissa on paljon yksinyrittäjiä, ja heidän tilanteensa on erilainen kuin yritysten, joissa on paljon työntekijöitä.

– Moni asia on mennyt eteenpäin. Kerron ylpeänä, että olen Somerolta. Mutta se on tosiasia, että Somero sijaitsee huonossa kohdassa logistisesti. Yrityksillä on haastetta saada tavara Somerolle ja tuotteitaan matkaamaan muualle.
Asioita ratkaistaan ja viedään eteenpäin yhteistyöllä.
–Yhteispeliin tarvitaan poliittisia päättäjiä, virkamiehiä, asukkaita, yrittäjiä, työntekijöitä ja yhteisöjä. Meitä kaikkia tarvitaan.
Outi Kolattu-Tolvi on ollut monessa mukana.
– Asiat eivät mene eteenpäin, jos ei tee mitään. Jos ei tee eikä äänestä, ei ole valtaa kritisoida.
Kolattu-Tolvia huolestuttaa ihmisten innottomuus äänestää ja haluttomuus ottaa selvää asioista.
– Ehkä pitäisi tuoda esiin konkreettisia asioita, mihin päätökset vaikuttavat. Esimerkiksi aluevaalien alla olisi voinut kysyä, haluatko viedä vanhan isäsi näytteenottoon laboratorioon Someron sijasta Saloon tai Turkuun. Tai kun kaavaa käsitellään, niin kerrotaan, että mitä saat tontillasi tehdä ja mitä et.

Outi Kolattu-Tolvi

– syntynyt 21.2.1972

– vanhemmat Unelma ja Matti Kolattu , isoveli (s. 1953) ja isosisko (s. 1963), äiti kuoli viime vuonna, 86-vuotias isä asustelee Rankkulassa

– aviomies Janne Tolvi, lapset Karoliina (s. 1996), vuonna 1998 syntyneet kaksoset Juho ja Oskari (k. 2019) ja Maija (s. 2001)

– asuu lapsuudenkodissaan Pitkäjärvellä

– Kolatun Juustolan yrittäjä, tekee työtä yhdessä miehensä ja kolmen työntekijän kanssa

– ylioppilas Someron lukiosta, agrologi (AMK) Mustialasta

– kolme kautta Someron kaupunginvaltuustossa keskustan valtuutettuna, toiminut ympäristö-, sivistys- ja tarkastuslautakunnassa sekä elinkeinolautakunnan puheenjohtajana, oli Varsinais-Suomen Keskustanaisten piirihallituksessa

– on Someron Yrittäjien sekä Someron Yrittäjänaisten jäsen, Lounean hallintoneuvostossa ja Naisten Juustopöytä ry:n hallituksessa

– ei juhli syntymäpäiviään nyt, miettii järjestääkö kesällä kukkaisjuhlan pihamaalla