Pekka Leppälälälle oma puoliso on ollut kaikessa aina tärkeällä sijalla. Edesmenneellä puolisolla oli suuri vaikutus myös maalaamaan ryhtymisessä. Silloin tällöin piirtämisen sijasta, jota Leppälä aikuisiällään oli jatkanut lapsuutensa jälkeen.
– Ensimmäinen näyttely oli Aholassa 1986. Sirkka-Liisa oli saanut sellaisen ällin, että varasi mulle näyttelytilan, ja pisti minut töihin! Maalaushomma lähti silloin käsistä oikein vahvasti.
Sillä tiellä hän on edelleen. Se toki vuorottelee, mikä omista tekemisistä on kulloinkin tärkeimmällä sijalla.
Nyt musiikki on ollut pitkän aikaa ykkönen. Siihen osaltaan vaikuttaa uusi elämänsuhde.
Viime kesänä 30.7. solmittiin avioliitto kahden muusikon kesken, kun Pekka ja Anne Leppälä, entinen Siekkinen, avioituivat.
Vähintään yhden ”jäljen” tästä voi löytää näyttelystä. Parvigallerian ikkunaseinällä on vierekkäin valokuva sekä maalaus kahdesta heinäsirkasta. Nimi on Rinnakkain. Miltä nyt tuntuu jälleen kulkea yhdessä?
– Se on aika huima kokemus vanhalla iällä, kun löytää sukulaissielun, Pekka Leppälä myöntää hyvillään.
Avioitumista edelsi vuosia jatkunut liikkuminen samoissa piireissä, soittamisen parissa. Anne Leppälä soittaa huilua.
– Se oli vuonna 1995, kun Anne toi tytärtään Reettaa minulle soittotunneille. Silloin tapasimme ensimmäisen kerran. Sen jälkeen yhteisiä keikkoja on ollut vuosien varrella vaikka kuinka paljon.
Laulaja Kimmo Lindegrenin kanssa oli kokoonpano Old Hopes, ”Vanhat toiveet”, nykyisin se on ollut vain Vanhat Toivot. Porukan kesken on tehty kaksi joulukonserttia, ja muitakin esiintymisiä on ollut.
Vain yhtä ”tanssiinkutsua” ei suhteen syntymisessä ollut. Asiat etenivät pikkuhiljaa.
– Harjoittelimme Kimmon luona Kerkolassa. Ajomatka kesti pitkään, ja siinä kuin tarinoimme Annen kanssa, ei kumpikaan tajunnut, mitä tässä on menossa.
Mutta ystävät olivat jo huomanneet, että ”taitaa lähteä käsistä”.
– Se lähti! Annen lähiystävä Merjakin oli udellut, että ’entäs Pekka’, niin Anne oli asiaa ensin epällyt, mutta niin vain se lähti.
Suhteen synty on kasvamisprosessi, joka kerran saavuttaa tärkeimmän hetkensä.
– 2021 helluntaina vein Annelle kotiin hänen tilaamansa Rentukka -taulun. Hän kysyi, että mitä se maksaa, johon minä vastasin, että ’se on kyllä rakkaudentunnustus’.
– Sen verran olin ehtinyt tilannetta etukäteen ajatella, että jatkoin vielä kertomalla, että ’olen avannut uuden lehden elämässäni, haluatko Sinä olla se uusi lehti’.
”Oireita” tästä oli ollut jo pidempään. Soittamisen välillä kahviteltiin, istuttiin ja juteltiin.
– Se vain kasvoi siihen.
Musiikin ohella löytyi monenlaisia yhteisiä arvoja, jotka yhdistivät heitä lisää.
– Monia asioita kumpikin on ajatellut just samalla tavalla. Sen verran eroavaisuuksia on, ettei ihan yks-yhteen olla. Minä taidan olla pikkuisen enemmän Duracell ja Anne on rauhallisempi. Minua pitää välillä ’tasata”, kun en aina muista sitä ikääni.
Pekka Leppälän äiti oli kotoisin Ajoksen saaresta Kemistä. Niin myös Anne Leppälällä oli lapsuudessaan mökki Vaasan saaristossa. Sielläkin oli lokkeja, samassa suunnassa – Somerolta katsoen.
Uusi pari on lisännyt harjoittelua ja soittamista keskenään.
– Se on tuonut uuden ulottuvuuden. On ruvettu harjoittelemaan vaikeampaakin ohjelmistoa. Joitain huilusonaatteja on pistetty alkuun. Koko ajan sitä kasvatetaan lisää.
Yhteiskonserttia ei ole vielä ollut, mutta sellainen saa ilmeisesti paikkansa.
– Se tulee.