Palataan ajassa viisikymmentä vuotta taaksepäin ja puhutaan inflaatiosta. Inflaatio tarkoittaa yleistä hintatason nousua ja rahan arvon heikkenemistä. 1970-luvulla Suomen inflaatio oli useita vuosia yli 10 prosenttia, vuosikymmenen puolessa välissä jopa noin 17. Elettiin asuntovelallisten kulta-aikaa. Inflaatio ikään kuin ”söi” lainapääomaa vuosien ajan. Säästäjille kävi päinvastoin, säästöjen ostovoima heikkeni. Korkea inflaatio oli tuolloinkin maailmanlaajuinen ilmiö ja johtui muun muassa rahavarojen voimakkaasta kasvusta.
Palataan tähän hetkeen. Viime kuussa euroalueen kuluttajahinnat nousivat nopeammin kuin kertaakaan yli 20 vuoteen. Inflaatio oli tammikuussa 5,1 prosenttia ja viime vuoden joulukuussa suurin piirtein saman verran. Tosin kun inflaatiosta jätetään pois energia ja ruoka, niin nousua oli noin 2,5 prosenttia. Korkeita lukuja joka tapauksessa ja kuluttajat ovat vaikeuksissa muun muassa energialaskujensa kanssa. Pitkittyessään inflaatio kasaa paineita korkojen nousulle. Yhdysvaltain keskuspankin (FED) ohjauskorko on tällä hetkellä 0,00-0,25 prosenttia ja Englannin pankin 0,50. Euroopan keskuspankin (EKP) korko on ollut pyöreä nolla keväästä 2016 lähtien. FED on jo ilmoittanut, että sen mielestä inflaatio ei ole enää tilapäistä ja todennäköisesti se nostaa korkoja useamman kerran tänä vuonna. EKP ennakoi edelleen, että inflaatiopaineet hellittävät.
Euroopan keskuspankki on hankalassa tilanteessa. Se ei oikein voi nostaa korkoja, vaikka hintojen nousu sitä edellyttäisi. Pahimmin velkaantuneiden valtioiden talous ei kestä lainkaan korkojen nousua. EKP on jatkuvasti painanut lisää rahaa ja tukenut velkaantuneita valtioita ja sen taseessa onkin jo 8.500 miljardia velkaa. Deutsche Bankin ekonomisti Schneider onkin sanonut, että ”poliitikot keksivät aina uusia syitä sille, miksi Euroopan keskuspankin pitää tulla apuun. Nyt on koronakriisi, mutta pian voi olla ilmastokriisi.”
Euroopan valtiot ovat kovin erilaisessa tilanteessa. Viron inflaatio on ollut pari viimeistä kuukautta noin 12 prosenttia. Tästä syystä muun muassa Viron palkkataso tulee nousemaan lähemmäksi meidän tasoa, joka tuo haasteita Suomen työvoiman saatavuuteen. Suomen hintojen nousu on huomattavasti maltillisempaa. Meillä hintakehitystä on pitänyt yllä lähinnä energian, ruuan ja rakennustarvikkeiden hintojen nousu.
Keskuspankin ongelmat ja päätös olla nostamatta korkoja, johtaa mielenkiintoiseen tilanteeseen. Korkojen alhaisuus kiihdyttää inflaatiota entisestään. Säästäjät ja kuluttajat kokevat tämän karvaasti, säästöjen ostovoima heikkenee ja elämisen kustannukset nousevat. Yrityksillä menee paremmin, jos ne vain kykenevät siirtämään tuotantopanosten hintojen nousun myyntihintoihin. Palkansaajien ja palkansaajajärjestöjen tilanne on haasteellinen. Yleisen edun ja kilpailukyvyn säilymisen nimissä heille esitetään, että vaatimukset palkankorotuksista olisi syytä pitää maltillisina. Samaan aikaan vallitsee työntekijän markkinat, sillä työvoimasta on huutava pula ja ainakin palkkaliukumia tulee tapahtumaan.
Pankkien pitäisi yrittää palkita säästäjiä edes pienellä korolla. Mutta hankalaa on sekin. Pankkitileillä on nollakorolla noin 90 miljardia. Puolen prosentin korkohyvitys tekee jo lähes 500 M€ vuositasolla. Lainojen korot on sidottu euriboriin, joka on tällä hetkellä edelleen miinuksella ja kilpailu pitää huolen siitä, että marginaaleja ei voi nostaa. Ja koska pankit pyrkivät edelleen, ainakin jossain määrin, tekemään tulosta lainojen ja talletusten korkoerolla, niin lopputulos on se, että perinteinen säästäjä joutuu taas maksumieheksi.
Aulis Kankare
yrittäjä