Lavatanssiseura Monokkaan uusi puheenjohtaja Eira Degener hurahti tanssiin seitsemisen vuotta sitten. Hän on aina pitänyt tanssimisesta, mutta eli vuosikausia paitsi tuosta ilosta.
Hän tunnustaa lähteneensä läheisyyden perässä lavoille ja tanssikursseille.
– Harva sitä sanoo ääneen, mutta monella on selkeä vaje toisesta ihmisestä ja kosketuksesta. Tanssi on helppo tapa kohdata. Ottaa kädestä ja lähteä mukaan. Jos ei halua, niin ei tarvitse edes puhua parille. Antaa vaan musiikin viedä, selvittää Eira Degener.
Hän kuvaa tanssimista vuoropuheluksi ja kommunikaatioksi. Toinen ohjaa, toinen seuraa. Seuraajakin vie, kun hän haluaa vaikuttaa tanssiin ja tehdä vaikka koristeen. Se voi olla viivähdys, käden, jalan, pään liike tai vaikka ele.
Degener osasi perustanssien askeleet. Kun hän kävi pitkän tauon jälkeen lavalla, hän katseli hämmentyneenä näkemäänsä.
– Ajattelin, etten minä enää osaakaan mitään.
Hän lähti Monokkaan kursseille treenaamaan, ja täydensi taitojaan kursseilla Forssassa ja Salossa.
– Annoin tanssille pikkusormen ja se vei koko sielun. Tanssista saa eväitä itsensä ilmaisemiseen. Tanssin kautta voi löytää sielunkumppanin, jonka kanssa askelten lisäksi yhteen menevät jutut ja elämänarvot. Puhutaan tanssitaivaasta, kun löytää sen oikean toisen puoliskon.
– Lavatanssi on kuin vanhan ajan Tinder . Sieltä voi löytää jonkun. Tanssia yhden kanssa, sitten toisen ja palata takaisin.
Eira Degener on ollut Esakalliolla järjestysmiehenä. Hän tietää, että pelkkä toisten tanssijoiden seuraaminen tuo mielihyvää.
– On mukava katsella, kun toisilla on kivaa.
Parhaimmillaan hän osallistui kolme kertaa viikossa kursseille ja kävi lisäksi lavoilla useana iltana. Vuonna 2019 hän valmistui tanssin perusohjaajaksi Suomen Seuratanssiliiton, SUSEL:in koulutuksesta.
– Halusin antaa muille samaa kaikkea ihanaa, mitä itsekin saan tanssista. Esimerkiksi hyvänolon tunnetta, läheisyyttä, sosiaalista kanssakäymistä ja kavereita.
Lavatanssiseura Monokkaan toiminta on ollut hiljaista. Kun ei ole saanut kokoontua eikä olla toista liki, ei ole voinut järjestää tansseja, Tanssitähti-kisoja eikä kursseja. Esimerkiksi viime vuonna seura piti vain kuudet tanssikurssit Ämyrillä. Innokkuutta osoittaa, että noilla kerroilla siellä ehti opetella askeleita liki 30 paria yhtä kurssia kohti.
110-jäsenisen Monokkaan uusi kokoontumispaikka on Nuppulinna. Sali on aika pieni, mutta sillä joukko aikoo pärjätä näinä korona-aikoina. Kun lupa tulee, niin suunnataan pitämään kursseja niin Esakalliolle kuin Ämyrillekin.
– Tanssikurssit aloitetaan heti kun tilanne sallii, lupaa Degener ja opastaa seuraamaan ilmoittelua Monokkaan kotisivuilla ja Facebookissa.
Monokas jatkaa myös esiintymisiä, sillä sille toiminnalle on seurassa vankka kannattajajoukkonsa.
Suunnitelmissa on virkistää lavatanssiseuran toimintaa, tuoda tanssia julkisuuteen ja mataloittaa harrastuksen aloittamista. Monokkaan väki on pohtinut, että tanssia pitää viedä sellaisiin paikkoihin, joissa sitä ei normaalisti ole. Kaavailtu on puistotansseja esimerkiksi Kiiruun puistoon ja kursseja torille ennen katutansseja.
– Sieltä voi saada vinkkejä, oppia perusaskeleita ja päästä jyvälle, mitä tämä on. Emme kilpaile lavojen kanssa, vaan annamme tavalliselle tallaajalle mahdollisuuden tutustua harrastukseen.
Tanssitähti-kisat vetivät väkeä. Eira Degener on ollut kaksi kertaa tähtioppilaan ohjaajana. Tuloksena oli toinen ja ensimmäinen sija.
– Kisa herätteli ihmisiä, että voisi ehkä itsekin aloitella tanssiharrastuksen.
Nuoria pitäisi saada innostumaan lavatansseista. Seura on pohtinut, auttaisiko siihen kurssi, jossa olisi nimekäs vetäjä ja opettajat. Ehkä aloittaa pitäisi jo päiväkodista ja alakoulusta.
Seura virittelee yhteistyötä eri tahojen kanssa ja pohtii, minne tanssi sopisi.
Monokas tarjoaa myös räätälöityjä yksityistunteja. Niistä voi olla yhteydessä Eira Degeneriin.
Tanssi on terveysliikuntaa parhimmillaan. Degener muistuttaa lavatanssin olevan myös suomalaista kansanperinnettä, josta täytyy pitää huolta.
– Vastaavanlaista ei ole oikein muualla. Ruotsissa ehkä eniten, muissa Pohjoismaissa ja Virossa jonkin verran ja myös Saksassa. Siirtolaiset ovat vieneet sitä maailmalle.
Lavatanssikin muuttuu. Tulee uusia muotoja, yhdistetään eri tanssilajeja ja otetaan kuvioita esimerkiksi kilpatanssin puolelta.
Degenerin mielestä Somero pitäisi palauttaa pääsiäisleirin pitopaikaksi. Sitä on muutama vuosi järjestetty Eerikkilän urheiluopistolla.
– Leiri tuo väkeä paikkakunnalle. Se auttaa yrittäjiä, tuo me-henkeä, antaa näkyvyyttä kaupungille, tekee Someroa tunnetuksi.
Somero on tangon sydänmaata. Unto Monosen musiikin kautta suomalainen tango on tullut tunnetuksi. Ja onhan Somerolla kesälavat Esakallio ja Ämyri sekä talvipaikka Teeriharju.
– Viedään tanssin sydänmaa maailman kartalle. Tulija huomaa, että Somerohan on hyvä paikka elää.
Toimittajan kommentti: Tunteiden tulkki
Kun olin lapsi, kummitäti opetti perustanssien tangon, valssin, foksin, humpan, jenkan, polkan ja masurkan askeleet. Katsoimme koko perheen voimalla televisiosta Heikki Hietamiehen juontamia Lauantaitansseja. Potkaisimme matot nurkkaan ja aloimme hytkytellä.
Nuorena harrastin jazztanssia, jossa oli paljon balettijuttuja, keskivartalon koontia sekä ylä- ja alakropan eri-aikaisia liikkeitä.
Kävimme pikkuserkkuni kanssa Ämyrillä ja Teeriharjulla. Paikan päälle meidät kiidättivät pikkuserkun veli tai isäni. Isä kysyi kotiin lähtiessä, kävikö viuhka. Yleensä kävi.
Voi sitä iloa, kun mies osasi viedä niin, ettei tarvinnut ajatella mitään, varsinkaan laskea askelia. Liidettiin yhdessä.
Olihan siellä hakijoissa niitäkin, joiden kanssa kävelin kappaleet läpi. Mutta siinä ehdin jutella kuulumiset.
Kun täytin 18, niin lava vaihtui ravintolan tanssilattiaksi. Siellä heiluin yksin, kaksin ja porukassa. Silmät kiinni annoin musiikin tuottaa kroppani liikkeet. Sitä kutsuttaneen itsensä ilmaisuksi.
Hurahdin vatsatanssiin 1990-luvulla. Meillä oli ryhmä, joka kävi esiintymässäkin. Se oli pehmeää ja rentouttavaa menoa. Selkä ja vatsa pysyivät kunnossa.
Kun nuorimmaiseni oli kymmenen korvilla, niin häntä nolostutti, kun minä huudatin musiikkia, lauloin ja tanssin samalla kun pesin ikkunoita. Hän meni peiton alle ja pyysi lopettamaan. Näytin kuulemma kummalliselta. Istahdin sängyn laidalle ja totesin: ”Minulle on aivan sama miltä näytän. Tanssin siksi, että minulle tulee siitä hyvä olo.”
Merja Ryhtä