Valtava kehitys

0

Koululaisryhmä syömässä vanhempiensa rahoilla itse ostamiaan välipaloja, samaan aikaan kun koulussa oli tarjolla verorahoin maksettua ”ilmaista” ruokaa.

Tilanne herätti ajatuksia ja muistoja omista kouluajoista. Todella iso muutos elämässämme on tapahtunut 60–70 vuoden aikana. Muutos on ollut selvästi parempaan monilta osin. Saamme olla kiitollisia, että meillä on ollut työmahdollisuuksia ja terveydenhuolto rokotuksineen on pitänyt meidät työkuntoisina. Näin voimme tarjota nuorillemme hyvän elintason.

Kaukana ja kuitenkin niin lähellä on aika, jolloin pääruokana kotona olivat perunat läskisoosilla talviaikana ilman vihanneksia. No toki suolakurkkua oli ja kaalia tai hapankaalia, punajuurta ja porkkanoita. Kouluruokana vaihtelevasti kaurapuuroa, ruispuuroa, riisipuuroa. Kotoa tuotu eväsleipä ja maito palan painikkeeksi. Hyvää se oli ja iso asia kun koulussa jo sai ruokaa.

Kovin harvalla oli varaa ostaa makkaraa tai juustoa leivän päälle. Hyvä, kun oli voita. Elämä oli silti kivaa ja oli kavereita. Mauista ei valitettu, ihan oikea nälän tunne varmisti maistuvuuden.

Tänään (kaikki?) on hyvin ainakin elintason osalta. Monilla ei ole pakko turvautua kouluruokaan, voivat hakea vaihtelua elämään mielensä mukaan. Raha ei ole useimmille este, pikemminkin kannuste. Monet tulevat kouluun mopoautoilla, mönkijöillä ja traktoreilla. Sekin on osoitus korkeasta elintasosta. Osaammeko olla kiitollisia tästä päivästä, toivottavasti. Aihetta on ja paljon. Pitkä tie ja työ on kehityksen takana.

Tietysti tyytymättömyys vie kehitystä eteenpäin. Onko iso tyytymättömyys myös mielenterveyshäiriöiden yksi pieni osasyy. Kuka tietää. Kohtuullisen tyytyväinen terve ihminen on kohtuullisen onnellinen, niin on hyvä. Kiitollisena katson eteenpäin elämää. Moni vaikea asia on voitettu ja kehitys jatkuu, nyt jo nuorempien voimin.

Lähes tosikko