Kairauspaikan vieressä Kirkkojärvessä on 17 metrin syvänne. Näillä kairausmenetelmillä ei niin syvälle päästäisi, vaan ollaan noin neljä metriä syvyydessä tasanteella.
Toisena helpottajana on viereinen Härkälän uimaranta. Autot ja välineet sai tuotua lähelle.
Liki kahden metrin savikerros (1,8 m) vaalean sävyistä savea on valtava. Ajallisesti puhutaan vain noin 800 vuodesta, jona aikana se on kertynyt. Siihen tarvitaan hirvittävä määrä pieniä savihippuja.
Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osaston maantieteilijä Olli Ruth kertoo Someron aikaisempien tutkimusten tuloksista. Niiden mukaan kerrostuminen on pohjasaven pinnassa entisestään huomattavasti nopeutunut.
Olli Ruth pääsi tänne kesällä uimaan tuttavan mökille.
– Kyllähän tämä hyvin savista on. Ei ihme, että sitä kertyy pohjaan joka vuosi.
– Kerrostumisen nopeutumiseen vaikuttaa eniten peltoviljelyn kehittyminen. Arviomme mukaan nopein kerrostuminen oli silti ennen salaojitusta, 1900-luvun aikana.
1980-luvulla sedimentaation määrä on hieman vähentynyt.
– On vähemmän pintaojia, joiden kautta savia tulisi. Toisaalta Someron jätevedet ovat lisänneet kuormitusta ja sedimentaation lähdettä.
Ruth ei kiellä, että myös kyntämisen väheneminen vaikuttaa sedimentaatioon. Ollaan parempaan päin.
– Jos haluttaisiin hyvään, luonnolliseen tilaan, pitäisi palata vuoteen 1200.
Ruth myöntää, ettei se ole ihan realistista.
– Silloin savea oli vedessä tosi paljon vähemmän. Mutta se tarkoittaisi, että suurin osa maataloudesta lakkautettaisiin kokonaan.
– Kellään ei ole siihen tarkoitus. Mutta toki sedimentin määrää vedessä voidaan eri keinoin vähentää, Olli Ruth muistuttaa tutkijan tavoin.
Ruskeampi harmaa aines pinnassa on järveen ajautunutta savea, kun taas puhtaamman harmaa aines alempana on lähempänä aitoa savea, jota kertyi viimeisimmän jääkauden lopussa.
Jos vesi olisi hapetonta, savi olisi mustaa kuin saapas. Tässä ei ole huolta hapen loppumisesta.
– Mustaa savea ei näytä olevan tässä kohtaa Kirkkojärveä. Toisaalta emme ole tutkineet syvänteitä. Niihin yltääkseen pitäisi muuttaa menetelmiä.
– Näyttäisi, että järvi on hapen puolesta pysynyt hyvänä. Tilanne voisi olla pahempikin.
Lottovoitto olisi, että kairan mukana ylös nousisi vaikka oksanpala.
– Kerran Helsingin itäpuolella näytteenotossa ihmettelin, miksi pakkausmuoviin tuli reikiä.
– Sieltä löytyi kuollut ahven. Me sattumalta kairattiin se ylös ja ajoitettiin 3 500 vuoden päähän. Suomujen mukaan kala todennäköisemmin oli ahven kuin kuha.
Painokin saatiin, noin 350 grammaa. Kala oli luultavimmin hautautunut nopeasti, jäänyt ikään kuin fossiiliksi.
– Normaalisti kalan kuollessa ei jää mitään jäljelle. Muutenhan meillä olisi pohja täynnä kuolleita kaloja!
Kyseinen kala ei epäilyksestä huolimatta ole Kansallismuseon vitriinissä. Siitä ei ole tullut ”arvokala”.
– Toistaiseksi se on tallennettu työhuoneeni kaappiin. Toki se ei ole yhtenäinen fossiili, vaan suomuja ja ruoto.
– Hyvän geenipankinkin yli 3 000 vuotta vanhasta ahvenesta voisi saada. Voisi tutkia, kuinka suomalaisten ahventen geenit ovat muuttuneet.
Tämän tutkimuksen kärki on Erik Haggrénin mukaan täydentää sitä kuvaa, joka yhdeksän vuotta sitten saatiin sedimenttitutkimuksista Pitkäjärveltä ja Åvikinjärvestä.
– Kirkkojärveltä saamme tietää, mitä jätevedenpuhdistamo on vaikuttanut järviveden laatuun. Vertailun vuoksi pitäisi käydä vielä Hirsjärvellä, koska se on tämän yläpuolella, Erik Haggrén arvioi asiaa Someron vesiensuojeluyhdistyksen näkökulmasta.
Olli Ruth katsoo, että Kirkkojärven pohjasavien tutkimus vahvistaa historiakuvausta myös syvemmistä pohjakerroksista.
– Jos viljelyhistoria ulottuu sinne 1200-luvulle, niin toki tämä vahvistaa sitä. Mutta mitä on tapahtunut sitä edellisinä satoina ja tuhansina vuosina, niin sinne asti emme ole aikaisemmin menneet.
Mukana oleva maantieteilijä Panu Lammi on tehnyt Kirkkojärvestä niin sanotun rannansiirtymiskartan. Siitä näkyy, missä vaiheessa maasto on noussut maankohoamisen myötä merestä.
– Ehkä aikaväliä maankohoamisesta nykypäivään voidaan tässä myös selvittää, Olli Ruth arvioi.
Tutkimuksella on kaksi puolta. Toinen on pidempi historiallinen, toinen puoli on ihmisen nykyinen vaikutus vesistöön.
– Nämä yhdistyvät mielestäni aika hauskasti. Toki voidaan miettiä, mitä pitäisi tehdä. Siinä kohtaa on tärkeää nähdä pidempää historiaa.
– Vedenlaadun muuttumista voidaan arvioida. Sekä minkä verran olisi tarpeen tehdä vesiensuojelutoimia, ja mitä ne voisivat olla.
Vesinäytteitä on kerätty Kirkkojärvestä joitain kymmeniä vuosia. Pohjan tutkimuksella päästään satojen vuosien taakse. Nähdään vedenlaadun muutokset pidemmällä skaalalla.
– Parhaassa tapauksessa ajanlaskun alkuun asti, Haggrén toivoo, minkä seikan Ruth myöntää oikeaksi.
Savea riittää. Ruth arvioi patjan paksuudeksi suurimmillaan 70 metriä. Someron järvien alla on syvä murroslaakso. Niin pitkälle ei aiota mennä.
Ylös nostetuille ”savipötkylöille” eli näytteille tullaan tekemään kemiallista analytiikkaa. Katsotaan erilaisia alkuainepitoisuuksia ja mitataan esimerkiksi orgaanisen aineksen määrää suhteessa epäorgaaniseen.
Lisäksi tutkitaan magneettisuutta, joka kertoo aineksen alkuperästä ja muutoksista eri syvyyksissä.
– Jo aikaisemmin Someron järvien pohjanäytteistä on tutkittu siitepölyjä eli kasvillisuushistoriaa, sekä piileviä, jotka kertovat veden laadusta.
– Nykyisiä tutkimuksia yhdistetään aiempiin tutkimuksiin. Siitepölytutkimuksia ei esimerkiksi ole tarpeen tehdä joka järvestä, koska ilmassa se lentää vähän laajemmin. Näistä meillä on jo tieto, Ruth tähdentää.
Haggrén toteaa Saaristomeren läheisyyden olleen yksi merkittävä tekijä, miksi vesiensuojeluyhdistys vuonna 2009 aloitti tutkimukset.
– Paimionjoki on Saaristomeren merkittävin kuormittaja. Täällä näemme, mitä ravinteita sinne on vuosisatojen aikana mennyt.
Sedimenttien otto on mahdollista Somerolla. Joessa pitää olla paikka, järvi, jonne sedimentti laskeutuu.
– Geologian laitos ei suostunut 2009 edes tulemaan tänne virtaavaan veteen, vaan mentiin Oinasjärvelle. Tarvittiin rohkea maantieteen osasto, joka tuli Kirkkojärveen, Erik Haggrén hymähtää.
Näytteiden otto jatkuu. Miehet siirtyvät kairaamaan seuraavaa reikää. Se ulottuu edellisiä syvemmälle.