Naistenlehtien sisustusjutut tuottavat jatkuvaa kuvavirtaa onnellisen elämän näyttämöstä. Uskon, että kiire ja sisustusvimma on tappanut kyläilykulttuurin. Naistenlehtikodeissa on vaaleaa, kaunista ja harkittua. Vakiokuvateksti on: Ystävät kokoontuvat pitkän pöydän ääreen nauttimaan yhdessä… En usko, että himosisustaja ehtii illallisia isoille joukoille serveerata.
Katsokaapa lehtien sisustusjuttuja. Ihanassa maalaisromanttisessa sisustuksessa on valkoiset Ikean sohvat ja vaaleat pinnat. Mausteena on ripaus vaaleanpunaista ja kristallilamppu. Minimalistinen sisustus tarkoittaa nojatuolia ja pikkupöytää valkoisessa huoneessa, ehkäpä isojen ikkunoiden ääressä.
Värikäs sisustus on kaikkein hauskin! Pinnat ovat vaaleat samoin kuin huonekalutkin. Väriä löytyy yleensä vain tyynyistä ja lampusta. Vakiofraasi lehtijutuissa on ”remontoitu vanhaa kunnioittaen”. Se tarkoittaa vaaleaksi sutimista. Poikkeuksiakin toki on.
Tunnustan, pidän itsekin vaaleista väreistä, koska ne raikastavat ja tuovat avaruutta muuten pikkuruisiin huoneisiin. Pidän myös väreistä, meillä on turvallisen sinivihreitä tekstiilejä valkoisessa ympäristössä. Tunnustan, että minä sisustan meillä mieleni mukaan, ja olen pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Meillä kotona keskustellaan jonkin verran mattojen ja kukkien määrästä. Miehen mielestä matot hankaloittavat siivoamista, eikä niitä tarvittaisi. Sanomattakin selvää on, että lattiassa on edelleen mattoja ja kukkia on vähintäänkin riittävästi.
Kun kaveriperhe muutti uuteen taloon, mies esitteli innoissaan autotalliaan. Sieltä löytyi jääkaappi, mustat nahkasohvat ja liki seinänkokoinen televisio. Siinä perheessä autoa säilytetään ulkona. Kun kävimme katsomassa myytävää taloa, talon isäntä johdatteli meidät trendikkäästi sisustetusta asuinkerroksesta kellariin ja esitteli pesutilojen lisäksi oman huoneensa, jossa ruskean muovimaton päälle oli survottu liki huoneenkokoinen musta sohva ja iso televisio.
Minusta ne näyttivät kammottavilta. Hetken päästä mietin, miltä nahkasohvamiehestä tuntuu asua valkoisessa unelmassa. Miltä miehestä tuntuu, kun omassa kodissa on vain yksi soppi, jossa oma maku saa näkyä – kaikilla ei ole sitäkään.
Miksi nahkasohvamiehet suostuvat elämään valkoisella näyttämöllä. Entä miltä meistä naisista tuntuisi, jos mies sisustaisi käytännöllisen krouvisti koko kodin ja naisella olisi yksi oma, vaalea, romanttinen huone sisustustilpehööreineen.
Sisustavat kanssasiskot! Mitä jos hölläisimme hiukan, ja antaisimme miehelle enemmän tilaa omassa kodissaan! Tunnustan: en tiedä, pystyisinkö siihen. Jään kuitenkin miettimään omaa pirttihirmuisuuttani.
Kirsi Seppälä
viestintäalalla työskentelevä sisustusharrastaja