– Se ahdistaa. Niiden ihmisten tilanne siellä. Varsinkin kun se on näin lähellä. Vastaava matka, kuin on Suomen pohjoisrajalle. Se järkyttää – ja lasten tilanne, Venäjän hyökkäys on niin epäoikeudenmukainen. Eikä millään tavalla perusteltu, Kaisa Tähtinen vastaa.
– Yritän olla mahdollisimman vähän seuraamassa. On ristiriitainen fiilis. Pistän mieluummin pääni pensaaseen kuin murehdin. Asioita, joihin me emme voi vaikuttaa mitään. Sulkea korvani, että se häviäisi. Aion kyllä antaa apuani sinne, Teresa Hernberg pohtii.
– Pelottavia. Työskentelen lasten kanssa. Tunne on läsnä ja siitä keskustellaan. Fiilikseni ovat silti vielä toiveikkaat, uskon ratkaisun syntymiseen. Siviiliväestön pommittaminen on kamalaa. Olen vähentänyt somen käyttöä, ettei itseä ahdistaisi niin paljon, Roosa Joosela myöntää.
– Herättää pöyristyttävän kauheita. Siellä on mielenvikainen mies, joka on sotilaat lähettänyt. Ei se ole normaali ihminen. Ukraina ei ollut heille millään lailla haitaksi. Putin kuvittelee, että hän leikkii ja menee ohi Hitlerin ja Stalinin. Se on kamalaa, Heikki Kärri tuomitsee.